Matti Johannes Koivu - Laulelmaa ja jytää

Matti Johannes Koivu on ollut Desibelin valokeilassa niin bändinsä Ultramariinin kuin elektronisemman projektin Sairio Shoreline Pathwayn yhteydessä. Nyt Matti tekee soolona jo toista levyään, joten on jälleen sopiva aika kysellä herran tunnelmia. Eli mitäpä kuuluu?

- Hyvää kuuluu, kiitos. Levy on tehty elimitään ei ole enää tehtävissä. Olen itse kaikin puolin tyytyväinen, voin siirtää vastuun kuulijalle. Ei tartte miettiä onko se hyvä vai huono. Tänään on julkkarikeikka ja vielä hiukan soittovälineitä hukassa.

Kovat Piipussa soi debyytti Puuhastellen tapaan kevyesti, ajattomasti ja akustisvoittoisesti, vaikka hiukan sähkökitaraakin on otettu mukaan. Lukiovuosilta jäänyt folk-termi ei Matin mielestä ole oikein osuva, ennemminkin puhutaan laulelmasta ja jytästä, jotka kohtaavat levyllä sulavasti.

Alun perin Matti alkoi puuhastelemaan soolona syystä että Ultramariinissa ei soiteta hänen laulujaan. Muutto Helsinkiin tarjosi hyvät mahdollisuudet levynjulkaisuun, joten hetki oli koittanut. Hiukan vahingossa syntynyt soolodebyytti vakuutti kriitikot ja kauniilla ja hiljaisella otteellaan. Lähtökohtana olikin käyttää vähän teknologiaa ja luoda pehmeän ja luonnollisen kuuloinen levy vastareaktiona kovalle nykysoundille. Tavoitteena oli saada lopputulokseen käsityön tuntua ja ajattomuutta. Ei pyritä tehokkuuteen, vaan rauhalliseen, hyvään kuunteluun.

Kakkoslevyllä soittaa sama kokoonpano kuin debyytillä. Kitaristi Antti Rajalan ja rumpali Jari Salmisen Matti on tuntenut jo ala-asteajoilta ja herrat ovat diggailleet toistensa musisointia. Ystävien kautta löytyi myös basisti Topi Karvonen, kosketinsoittaja Tuomas Ilmavirta on tuttu taistelupari Ultramariinista. Ja taustalaulusta löytyy jälleen myös Suvi Koivu. Matin mielestä bändi on aivan mieletön.

Kiittävät arviot eivät Matin mukaan päässeet vaikuttamaan kakkoslevyn tekemisen tapoihin tai soundimaailmaan, sillä levy oli jo debyytin julkaisuvaiheessa aika valmiiksi mietitty. Matti toteaakin, että hänelle on tärkeää hahmotella jo seuraavia juttuja työn alla olevan prosessin ohella.

- Tottakai positiivinen palaute rohkaisee. Tuli olo että mä voin hyvin tehdä tätä. Eli kyllä kiitos helpotti. Pitää vaan tehdä mitä haluaa, eikä jäädä miettimään mitä muut ovat siitä mieltä.

Miten uusi levy sitten eroaa edellisestä vai eroaako se? Millaisia asioita lähdettiin hakemaan?

- Kyllä tällä tuoreemmalla on enemmän jytää. Halusin tehdä vähän absurdimman levyn, ylittää omia rajoja. Mielestäni reviiri myös laajeni hyvin. Joutui hiukan miettimään ja etsimään, että miten jotkut kappaleet tullaan esittämään. Sanoituksiin pyrin luomaan ajatuksia herättäviä tekstejä.
- Jossain vaiheessa oli epätoivonhetkiä, kun toimi itse tuottajanakin. Ei pystynyt peilaamaan, ei ollut sellaista iskää joka pitäis lankoja käsissä.

Vaikka Kovat Piipussa on hiukan debyyttiä ärhäkämpi, ei nimi viittaa tähän. Matin mukaan nimi on vitsi, jolle toki löytyy syy. Mutta syvemmät merkitykset hän jättää jokaisen itse analysoitaviksi. Varsinaisia esikuvia tai sukulaissieluja Matti ei nosta esiin, vaikka on toki paljon bändejä ja musiikkia, jota hän on viime aikoina diggaillut. Nimeltä hän mainitsee Plutonium 74:sen. Samoin suomalainen iskelmä on iskenyt aika lujaa, Timo Jämsen ja Tapio Heinonen…

- Kuunneltu musiikki tulee läpi kaikesta. Nykyään tulee kuunneltua paljon vähemmän, kotonakin nauttii enemmän hiljaisuudesta, kun itellä on musiikkiprojekteja päällä.

Kovat Piipussa tarjoilee omaan korvaani entistäkin persoonallisempia tarinoita tarjoilevan Matti Johannes Koivun, vietetään Topi Sorsakoski-päivää ja lauletaan pienistä silmistä, jotka ovat kaukana toisistaan. Matti ei osaa itse eritellä mitään tiettyä lähdettä, josta hänen tekstinsä kumpuavat. Tarinat ovat yhdistelyä kaikesta siitä mihin törmää, mistä lukee ja mitä kuulee. Ei puhuta pelkästä pään sisäisestä tajunnanvirrasta, vaan sekoituksesta itseä ja maailmaa. Topi-päivän taustasta Matti kertoo:

- Se tapahtui puolitoista vuotta sitten keväällä. Olin Topin keikalla On The Rocksissä, ihastuin esitykseen ja päädyttiin juttelemaan. Seuraavana päivänä ikään kuin tribuuttina pukeuduin Sorsakoskeksi, menin töihin ja tapasin tyttöstäväni. Se on siis rakkauslaulu.

Itselleen erityisen tärkeäksi lauluksi hän nostaa ajankohtaisen Kiitokset. Matti kertoo ottavansa nykyisen tuotantorakenteen muutoksen henkilökohtaisesti. Tehtaat muuttaa ulkomaille, ihmiset irtisanotaan… Matti kertoo liikuttuvansa kappaleesta itsekin.

Puuhastellen-levyn tiimoilta Matti pääsi kiertämään yhdessä Egotripin kanssa, jonka yleisö oli pääsääntöisesti tuntunut diggailevan myös Matin bändiä. Niinpä Knipin nimen löytyminen levyn taustalaulusta ei oikeastaan yllätä.

Jatkossa Matti suuntaa pienelle kiertueelle. Sitten on luvassa lastenlevyä, uutta Ultramariinia ja Matin kolmatta sooloa. Puutarhapalsta on kuulemma myös haussa. Sairio Shoreline Pathwaykin saattaa kokoontua yhteen joskus 40 vuoden päästä juhlistamaan ”takaisin 2000-luvulle” –tapahtumaa.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo