Paha melskaa massiivisin soundein synkkien tabujen äärellä

Oulun suunnalta kotoisin oleva Paha julkaisi taannoin Pahan valtakunta –demonsa. Kyseinen kiekko osoittautui niin kovaksi lataukseksi päin näköä, että kävi aiheelliseksi haastella nyrkin toisella puolella vaikuttavaa yhtyettä. Desibelin kysymyksiin vastaili yhtyeen laulaja-kitaristi Jussi Rissanen. Käydään alkuun hieman läpi yhtyeen historiaa ja sitä, kuinka matka johti nykyiseen pisteeseen. Eli kuinka kaikki alkoi, ketä tästä kaikesta on syyttäminen/kiittäminen ja mikä on se perimmäinen syy yhtyeen olemassaoloon?

- Paha on Jussi Rissanen (laulu, kitara), Mikko Korkala (basso) ja Toni Soininen (rummut). Yhtye perustettiin vuonna 2005 kahden rockbändin, Iloisen pyövelin (Toni + Jussi) ja Atomivakoojien (Mikko) perintönä meininkinä vetää vähän matalammalta, kovempaa ja metallisemmin. Vuoden 2006 aikana tehtiin läjä biisejä, ensimmäinen demo ja 2007 tammikuussa ensimmäinen keikka.

Bändin syy olemassaoloon on siis pohjimmiltaan yhteinen, suunnaton rakkaus musiikkiin ja musiikin tekemiseen ja esittämiseen. Olisi saakelin siistiä tehdä pitkä ura, vitusti keikkaa, viiden tähden klassikkolevy ja paras biisi ikinä.

Miksi orkesterin nimi on "Paha" ja mitä haluatte sille sanoa/alleviivata?

- Paha on ei-uskonnollinen ei-poliittinen bändi, nimi on pohjimmiltaan vain ultimaattinen metallibändin nimi, joka tosin antaa vapauksia tehdä musiikkia omalla tavallamme. Käytännössä meiltä ei kannata odottaa nyt tai tulevaisuudessa kovin iloisia sanoituksia tai ns. mukavaa musiikkia. Nimessä hieman ylitulkiten näkyy myös pieni akateeminen vivahde tahtoon tutkia arvoasetelmia, mistä on sallittua ja sopivaa puhua. Me puhumme lähinnä menettämisestä ja vajavaisuuksista, ne kun ovat tabu jo osaltaan senkin takia, että niistä puhumalla leimautuu jollain tavalla heikoksi.

Paha on saanut juuri valmiiksi ensimmäisen demonsa Pahan valtakunnan. Mitkä ovat tämän hetkiset fiilikset kiekon suhteen?

- Saakutti. Sehän jytää omiin korviin eli ylpeitä ollaan, omasta mielestä on tullut luotua jotain saatanan siistiä. Omat biisit ja tuotokset on jollain tavalla omia lapsia, aina vähän kutittaa vatsanpohjasta kun lätty menee maailmalle. Nytkin, tosin luottavaisella sävyllä.

Kotisivujenne mukaan teitte jo yhden demon ennen Pahan valtakuntaa, mutta päätitte sitten jättää sen kuitenkin julkaisematta heikon laadun takia. Täyttävätkö debyyttinne soundit siis jo vaativaisia korvianne, vai vieläkö kiekosta jäi jotain isompaa hampaankoloon?

- Näin jälkeenpäin ajateltuna prototyyppi ei olisi ollut paha demona demojen joukossa ja olisihan sen voinut julkaista, mutta kun ensivaikutelmalla tahdottiin vetää matto alta kerralla niin toimittiin näin. Pahan valtakuntaan saatiin mielestämme hyvin omaa soundia, mikä oli se tärkein yksittäinen haluttu ja haettu juttu, jota ei saatu prototyypiltä.

Pahan lauluissa ns. "hyvä" ei jostain kumman syystä pääse oikein voitolle. Onko kaikki siis loppupeleissä vain yhtä suurta tappioiden sarjaa, vai kannattaako tässä vielä jatkaa pyristelyä tuulimyllyjä vastaan?

- Elämä on lohduton punos ajanjaksoja täynnä epäonnistumista ja tyhjyydentunnetta, mutta yrittämisen lopettaminen, se vasta olisi typerää. Ei saisi valittaa kenellekään, erakoituisi vaan ja kuolisi yksin pois, takuuvuokrasta arkku. Yrittäminen kannattaa sanoi, masokisti, ent. optimisti, turpaan vaan, tuntuupahan edes joltakin. Sitä paitsi, aina on saavutettavaa, jollei muuta niin uudet pohjat.

Uutukaisen neljästä raidasta jokainen on lähtöisin kynästäsi, kun taas sovitukset on merkitty bändin nimiin. Syntyvätkö kaikki Pahan kappaleet juuri tällä tavalla?

- Suuri osa näin, mutta Mikon biisejä ja biisien osia on uusissa. Tekstit säilyvät aina minun tekeminä; muiden tekstejä on hankala tulkita, niihin ei oikein tahdo saada sitä tunnetta, mitä niihin on haettu. Lopulta biisit syntyvät treeniksellä sen pohjalta, mihin Toni sattuu saamaan oikeanlaisen kosketuksen. Paljon hyviä biisejä (mukana mm. kaksi luultavasti maailman hienointa biisiä, ikinä) on odottamassa, milloin Herr Rumpalssoikkeli sattuu tajuamaan biisin punaisen langan. Tai me muutetaan Mikon kanssa biisejä sen verran että herralle passaa, yleensä näin. Tonin korva ja (krhm) alhainen kyky mukautua lähes valmiisiin tuotoksiin on siis hyvin pitkälti Pahan oman soundin takana.

Entä mistä lyriikoiden tummat aiheet ammennetaan?

- Lyriikat tulevat osaltaan tajunnanvirtana, asiat muokkautuvat tarinoiksi sitten kun tietää, minkämuotoisia tavuja missäkin kohden biisiä voi ja pitää olla. Pitkiä vokaalitavuja ei voi tehdä takatakataka-talvi –tyylisiin osiin, vaan tarvitaan kovia konsonantteja ja vastaavasti pitkiin nuotteihin ei mielellään öötä tai äätä. Kuulostaa paskalta. Osaltaan biisien aiheita ei näin siis aktiivisesti valita, minkälaisen sielunmaiseman se sitten maalaakaan tekijöistä ja siitä, mistä irtoaa parhaimmat kiksit. Mutta kun päästään itse asiaa, niin kai se on jonkinlaista rippiä, tutkiskelua miksi aikuisen miehen pitää huutaa ja meuskata. Henki on tummaa, elämä painostavaa ja hoitomuotoja vähän, siinähän sitä draamaa alkaa jo ollakin yhdelle bändille.

Minkä takia olette valinneet esiintymiskieleksenne suomen?

- Suomeksi saa ilmaistua hurjasti enemmän kuin millään vieraalla kielellä. Osaamisen ja hallitsemisen ero taidoissa noin yleensäkin on valtava aivan kenellä tahansa ja hommia kannattaa tehdä tutuilla välineillä, säästyypä myötähäpeän selkähikeä enemmän musiikkiin näin. Lisäksi suomen kieli on suunnattoman kaunista oikein käytettynä. Siihen pyrkien.

Voiko Paha koskaan esiintyä muulla kielellä kuin sillä ensimmäisellä kotimaisella?

Paha tulee aina olemaan suomeksi, muut bändit ovat muita kieliä varten. Eipä silti, että englannin ääntäminen olisi niin helppoakaan.

Kuunnellessani levyä en voinut välttyä tietyiltä ajatuksilta, jotka johtivat erityisesti kohti varhaisen CMX:n suuntaa. Mistä Paha on siis saanut omasta mielestänne eniten vaikutteita, vai onko yhtye kenties syntynyt täysin hermeettisessä kuplassa johon kukaan tai mikään ei ole päässyt vaikuttamaan?

- Vaikutteita otetaan, esikuvilta lainataan kiittäen, kumartaen ja kunnioittaen; bändit jotka yrittävät kuulostaa omalaatuisilta, kuulostavat siltä kuin yrittäisivät kuulostaa omalaatuisilta. CMX:n tuotanto on tuttua itseni lisäksi ainakin Tonille ja noin yleensäkin suomalainen raskas musiikki on varmasti vaikuttanut koko bändiin niin bändinä kuin henkilöinä. Kollektiivina varmaan yksittäinen suurin vaikuttanut bändi on Pantera ja musiikillisesti System Of A Down ja näin sisältäpäin katsottuna näemmekin vahvoja jenkki(groove)metallivaikutteita, tiedä sitten miltä se ulospäin kuulostaa.

Soundillisesti kiekkoa voisi luonnehtia ensisijaisesti massiiviseksi. Onko suuri siis kaunista noin äänenkin puolella?

- Liikaa on hyvä. Bändin nörtit (3/3) vitsailivat linjatasoisen signaalin vahvistamisesta cd:n mukana tulevalla lisäparistolla, jotta musiikki saataisiin tulemaan vielä kovemmalla. Suunnitelma hyljättiin miksauksen edetessä tarpeettomana. Ei vaan. Tekemisestä on koko ajan puuttunut holtti, häpy ja roti ja hyvä niin.

Kuvitellaanpa että teitä pyydettäisiin esiintymään johonkin hyväntekeväisyyskonserttiin, jossa pitäisi hyvän asian nimissä soittaa jokin takavuosien "suuri kotimainen hitti". Miten kävisi Pahalta moinen?

- Me oltais varmasti huonoja soittamaan kenenkään toisen biisiä, siksi varmaan tuommoisia ei ole juuri harkittu tai harjoiteltu. Joulubiisejä on hienoa vetää doom-murinalla, siihen kun sais vielä Soikalle Sepulturan rumpunuottivihkon eteen, niin keikka on sovittu. Paitsi että niitä joululauluja on tehty jo viikatteellinen hyviä.

Miltä orkesterin tulevaisuus vaikuttaa tällä hetkellä ja joko uusia juonia on mahdollisesti punottu kansan päiden menoksi?

- Sanovat, rääväsuiset perkeleet, että harjoittelulla ja osaamisella on jonkinlainen yhteys, joten noin suunnilleen about vitusti on treeniä edessä. Mutta sehän on vaan mukavaa. Töitä tehdään jotta saatais lopulta ilmoitettua muille maailman bändeille, että täydellisen levyn metsästys on ohi, me tehtiin se, menkää kotiin ja hankkikaa parempi harrastus, musiikista loppui mieli. Biisitehdas pyörii, keikkoja ollaan aivan juuri vasta alettu etsiä ja niitä tehdään sit ympär´ suomenniemeä sikäli kun oikeisiin paikkoihin osataan hakea ja keikoille tulee bändipaitoja myyntiin. Sielläpä sitä ensin näkyy meitä, toivottavasti pian myös levyttävänä roskasakkina eli aktiivisesti yritetään päästä tekemään musiikkia muiden ehdoilla.

Pahan palkka on aina lopulta...

- päästä syntimään, synnin palkka on kuolema ja tuonenvirran, Styxin ylitysmaksu maksetaan lautturi Charonille ja siinäkös vasta hyvä bändi, se jälkimmäinen. Kolikot mukaan.

Ja lopuksi on vielä sana vapaa

Demolla ja keikalla vieraili mm. Downstone-bändistä tuttu welho Kai Kinnunen. Kun meidän sivuilta joudatte, niin käykäähän kurkkaamassa heidän menoaan: Downstone.

Teksti: Mika Roth
Kuvat: Meiju Sunnari ja Jussi Rissanen