Club Amnesty: Regina, TV-Resistori

En ole lämmennyt kovin paljoa kuulemilleni TV-Resistorin hiteille, eivätkä ne sytyttäneet illan setissäkään. Pieni yllätys oli, että noin kaikki muut biisit kuulostivat varsin mukavilta. Pelkkä sievistely ei riitä, tarvitaan myös hieman päällekäyvyyttä, ja sitä löytyi rumpali Aleksin kädestä. Ihan hätkähdin, kun hän vastoin odotuksia piiskasi kannuja kuin parempikin toimintarokkari. Muutenkin yhtyeen soitossa oli enemmän groovea ja meininkiä kuin odotin, joten lyhyt setti ei päässyt kyllästyttämään. Herttaista oli myös yhtyeen vähäpuheisuus, harvoja spiikkejä oli "pitää mainostaa: vee vee vee piste amnesty piste fi". Lisäksi "Päivin itse kääntämänä" coverbiisinä kuultiin Niinkuin neitsyt, johon yhtyeen arka söpöstely sopi varsin hyvin. Hapuilevat laulusuoritukset kävivät tosin hieman hermoille.

Vielä enemmän yllätti kuitenkin Regina. Tuttua kasarisoundia oli lähdetty muokkaamaan useampaan suuntaan, toisaalta Mikko Pykärin varsin pätevästi soittama basso veti funkin puolelle, mutta muuten oli lähdetty vahvasti ysäriteknoilemaan: tanssibiitti oli selvästi raskaampi ja hakkaavampi, ja monet efektit toivat mieleen - no, vähintäänkin bändin selkeän esikuvan Pet Shop Boysin 90-luvun tuotannon. Mielenkiinnolla odotan, kertooko tämä jotain Reginan kakkosalbumista, jonka on lupailtu ilmestyvän maaliskuussa. Yhtye soitti kaksi tälle levylle tulevaa biisiä, jotka edustivat kyllä soundiensa puolesta setin raskaampaa päätä, vailla ensilevyn naivismia, ja Suuria voimia -kappaleessa Iisa Pajulan laulu oli enemmän mantramaista hokemista. Mahdoton vielä sanoa, millaisilta nämä tulevat levyllä kuulostamaan, mutta odotan tätä kiekkoa nyt entistä suuremmalla innolla - selkeä uudistuminen jo kakkoslevylle on aina rohkea veto.

Pajula valitti olleensa keikan alla sitkeän flunssan kourissa, ja ehkä tästä johtuen setti oli valitettavan lyhyt - vain kahdeksan biisiä ja pari encorena. Pidä varasi, tyttö! oli keikan huippuhetkiä uudistetun loppunostatuksensa ansiosta, ja viimeisenä kuultiin vielä aiempaakin lelumaisemmaksi muokattu Uusi resepti, mikä näytti huvittavan myös yhtyettä itseään tavattomasti. Hupaisaa oli myös, että Pykäri vaikutti selkeästi innostuneemmalta bassokitaransa soittamisesta, kuin synan käpistelystä. Muuten yhtyeen jäyhä coolius ja etäisyyden pitäminen ärsytti hieman, mutta tämänkin voi ehkä pistää Pajulan kunnon piikkiin. Lyhyydestään huolimatta ilta oli näet erinomaisen viihdyttävä.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola