Pienet

Pienet II ‚Äď Joulukuu 2006

17.12.2006


Blinded Rain: Vampire Blinded Rain: Vampire

Reilu vuosi sitten debyyttipitkäsoittonsa julkaissut Blinded Rain on uusinut kokoonpanoaan oikein kunnolla. Vuoden takaisesta ryhmästä on jäljellä enää primus motor Kaide, jonka ympärille kasvanut uusi trio soittaa edelleen melodista ja perinteistä heavy metallia, mutta otteet ovat muuttuneet aiempaa raskaammiksi. Vampire mini pitää sisällään viisi viisua, joista jokaista vie eteenpäin sama visio. Nopeahko ja rokin suuntaan taipuvainen metallointi pyritään pitämään mahdollisimman suorana, mutta samanaikaisesti musiikkia elävöitetään koskettimilla ja satunnaisilla naistaustalauluilla. Palaset joilla Blinded Rain pelaa ovat siis tuhannesta muustakin yhteydestä tuttuja, mutta silti bändi kykenee välttämään miltei kaikki klisheiköt. Nopeammissa vedoissa ryhmä hallitsee tilanteen ammattimaisesti ja ainoastaan Curtains of Deceit slovarissa pastissintuoksu käy pistäväksi. Raskaampi ote tuntuu istuvan yhtyeen tyyliin, joten sopii toivoa että ensi vuonna julkaistava toinen albumi liikkuu näillä samoilla linjoilla.

Mika Roth


Frail From Inside: Disease of the Nation

T√§m√§p√§ on vasta outo tilanne. Frail From Inside ilmoittaa demonsa saatteessa kyseisen kiekon j√§√§v√§n kokoonpanon viimeiseksi, joten Disease of the Nation on siis lemil√§isryhm√§n testamentti. Lopun alku k√§ynnistyy upeasti, kun Son of a Whoren raivokas alkuhuuto taantuu pian synk√§ksi lausunnaksi taustan v√§rittyess√§ vaimeilla s√§vyill√§. Hiljaa-kovaa-hiljaa kaava toimii j√§lleen kerran ja jo kolme vuotta sitten Broken World demon tiimoilta esiin nostetut SOAD viittaukset ovat taas ajankohtaisia ‚Äď mik√§ ei ole siis lainkaan huono asia. Raskasta v√§√§nt√∂√§ ryyditet√§√§n √§killisill√§ pys√§hdyksill√§ ja suunnanmuutoksilla, eiv√§tk√§ laulumelodiatkaan ole sielt√§ simppelimm√§st√§ p√§√§st√§. Erityisesti toisena soiva Hypnotize With a Knife nousee √§k√§isen ja rakenteita haastavan rallauksen ylistykseksi ja Possessed By Guilt on puolestaan biisikolmikon raskain, deathin katkuinen ly√∂nti. N√§in FFI ly√∂ pillit pussiin, eik√§ esirippua voisi juuri t√§t√§ vakuttavammin rullata alas. Toivottavasti ennenaikaisen kuoleman j√§lkeen on viel√§ el√§m√§√§ ainakin jossain muodossa.

Mika Roth


Korve: Kipinä Korve: Kipinä

‚ÄĚVihtil√§isen mets√§n perukoilta‚ÄĚ ponnistava Korve kertoo musiikkinsa olevan grunge-vetoista suomirokkia raskaalla otteella. M√§√§ritelm√§ ei ole lainkaan hullumpi, sill√§ t√§st√§ runsailla kitaroilla vahvistetusta m√§tkeest√§ voi tosiaan erottaa vahvoja Seattle-soundin peruja. Nelj√§n raavaan √§ij√§n muodostama Korve ei ole silti mik√§√§n uudenmaan Pearl Jam, vaan enemminkin raskautettu versio perinteisest√§ suomirock b√§ndist√§. Kiekon kolme biisi√§ kest√§v√§t kukin alle nelj√§ minuuttia, eli napakat siivut vied√§√§n siis alusta loppuun ilman turhia kiemuroita. Vokalistin sopivan asenteikas ja k√§he√§n kire√§ √§√§ni sopii pakettiin kuin nyrkki silm√§√§n, etenkin silloin kun vauhti pysyy korkeana. Muutenkin suomenkieli toimii yll√§tt√§v√§n hyvin t√§llaisessa amerikan-henkisess√§ ryskeess√§, jota kuullaan useimmiten lontooksi esitettyn√§. Kahden vauhdikkaamman rallin v√§liin sijoitettu hiljaisempi Viattomuudesta riistetty haiskahtaa hieman oharille, mutta muuten kasassa on oikein toimiva mini.

Mika Roth


Raakku: Seed Divine / Aberrance Raakku: Seed Divine / Aberrance

Raakku sai muotonsa vasta kev√§√§ll√§ 2006, mutta jo t√§ll√§ ensimm√§isell√§ promolla ryhm√§ kuulostaa oikealla tavalla kyps√§lt√§. Alana on metalli ja alalokeroista l√§hinn√§ ovat doom sek√§ gothic. Esiintymiskielen√§ palvelee englanti, jota ty√∂stet√§√§n matalalta rosoisesti laulaen/muristen. Raakku ei siis tarjoa mit√§√§n uutta t√§yden kuun alla, mutta aina luotettavan Paradise Lost ‚Äď My Dying Bride ‚Äď Katatonia akselin b√§ndi osaa luoda vanhoista luista uusiakin yhdistelmi√§. Kahden biisin kerta-annos on kooltaan valitettavan aneeminen, mutta onneksi vajaan kymmenen minuutin aikana tunnelma ehtii tiivisty√§ sent√§√§n pienemm√§n sarkofagin painoiseksi. Avausraita Seed Divine on ralleista menev√§mpi ja sen melodioista lenn√§ht√§√§ koukku jos toinenkin varomattoman kuulijan suuntaan. J√§lkimm√§isen√§ kuultava Aberrance lis√§√§ taas mustuutta ja painoa, mutta idea ei tahdo t√§ll√§ kertaa kantaa loppuun asti. Raakku vakuuttaa siis suurimman osan aikaa, mutta materiaalin v√§hyydest√§ johtuen lopullista tuomiota ei voida viel√§ langettaa.

Mika Roth


Razorblend: The Sinister Groove Razorblend: The Sinister Groove

Kuten b√§ndin j√§senet itsekin toteavat, Razorblend on genreilij√∂ille kova pala purtavaksi, koska kitaroitten soundeja kuunnellessa tulee v√§lill√§ mieleen Slipknot ja v√§lill√§ Red Hot Chili Peppers. Itse ty√∂nt√§isin The Sinister Grooven musiikkityylin tuonne vaihtoehtoisen hard rockin puolelle. Demon materiaalista l√∂ytyy ehdottomasti paljon hyv√§√§. Kitaroista otetaan kaikki irti kun riffeiss√§ on ideaa, sooloja on sopivasti ja v√§lill√§ kehiin isket√§√§n kaiken maailman jazz-kikkailuja. Lis√§pisteit√§ viel√§ Jani Harttusen rosoisesta ja √§ij√§m√§isest√§ laulusuorituksesta ja kovasta asenteesta, joka kuuluu musiikissa ja n√§kyy tekemisess√§. The Sinister Groove on tasaisen varmaa soittamista kokonaiset 17 minuuttia ja niit√§ arvostelijoiden kuuluttamia yll√§tyksi√§ l√∂ytyy. Musiikissa on kuitenkin parantamista ihan yleisell√§ tasolla, sill√§ ei t√§m√§ sen kummemmin kolahtanut, eli se kuuluisa ‚ÄĚjokin‚ÄĚ puuttuu. Vaikka demossa sin√§ns√§ ei ole mit√§√§n valittamista, niin kyll√§ Razorblend j√§√§ lopulta muiden samansuuntaisten b√§ndien jalkoihin.

Jarmo Panula


Revencial: Death Takes Revencial: Death Takes

Revencial; nuori bändi nuorine soittajineen on vielä laulajaa vailla, mutta instrumentaalisti edetään täydellä kaasulla. Bändin toinen demo, Death Takes sisältää jopa seitsemän biisiä, joita voidaan kuvailla death metallin ja heavy metallin sekoitukseksi. Vaihtelua löytyy runsaasti kun välillä mennään rumpali Ville Karhun käsien täydeltä, kun taas DOT-kappale herkistelee kauniilla sävellyksellään lähes kokonaan ilman rumpuja. RVC avaa demon välttävästi, mutta seitsemästä biisistä löytyy helmiä. Melodiset, kirkkaat kertsit ja muukin sävellys kappaleissa Out of Here ja Death Takes ovat levytyssopimuksen arvoisia. Demoa kuunnellessa tulee myös vahvasti esille lapualaiskollien huimat soittotaidot. 15-vuotiaan Samuli Manun sooloillessa luulisi kuusikielisen varressa olevan todellinen tähtikitaristi, eikä muuta bändiäkään sovi unohtaa. Yli kaksikymmentä minuuttista instrumentaalilevyä kuunnellessa tulee kuitenkin lopulta väsy, eikä ilman laulajaa usein pitkälle päästä. Silti Revencial ansaitsee roppakaupalla kunniaa kiitettävästä paketista ja toivon todella, että haussa oleva laulaja löytyy.

Jarmo Panula


Roayl Truck: The Feast of the Damned Roayl Truck: The Feast of the Damned

Alkuvuodesta 2006 k√§siini p√§√§tyi Royal Truck nimisen yhtyeen promo, joka suorastaan pursui wanhan koulukunnan Black Sabbath ja grunge v√§√§nt√∂√§. Nyt kun sama vuosi 2006 vetelee jo viimeisi√§√§n kuunneltavakseni on siunaantunut retkueen uusin tuotos. √Ąij√§metalli pitoisuudet ovat t√§ll√§kin kertaa huipussaan, kun t√§m√§ nelimiehinen heavy rock¬īn¬īroll jyr√§ painaa armotonta vauhtia eteenp√§in. Entisaikojen kuninkaat ja my√∂hempien vuosien rutistelijat kuuluvat vertaisina Royal Truckin r√§tkeest√§ l√§vitse, temmon pysyess√§ kautta linjan melko rauhallisena ja painojen tangoissa suht runsaina. Kiekon todellinen helmi on toisena soiva Heal, jossa raskas rutistelu, tarttuva melodisuus ja koukukas soitto muodostavat yhdess√§ jotain maagista. Muuten ryhm√§ tuntuu olevan hieman hukassa, sill√§ avausraidan pikataival suhahtaa joka kerta turhankin nopeasti alta pois ja viimeisen√§ kuultava nimibiisi vaikuttaa l√§hinn√§ parin, kolmen eri kappaleen t√∂rm√§yksess√§ syntyneelt√§ sekasiki√∂lt√§. Ideoita kyll√§ piisaa mutta ne eiv√§t ole t√§ll√§ kertaa oikein kesken√§√§n yhteensopivia.

Mika Roth


Scaur: Addiction Scaur: Addiction

Helsinkil√§inen Scaur, joka viel√§ vuonna 2005 tunnettiin nimell√§ Mirthless, saavutti nykyisen muotonsa kuluneena kes√§√§n√§. Syksyll√§ viisikoksi t√§ydentynyt ryhm√§ sulkeutui studioon ja tuloksena syntyi kolme siivun mittainen debyytti. Nuoren yhtyeen musiikki on jotain mit√§ voisi synty√§, jos uudempaa Slayeria, Gojiraa ja Panteraa l√§hdett√§isiin yhdistelem√§√§n vapaamielisesti toisiinsa. Elikk√§s asenne on hirvitt√§v√§n kova, tyyli tyly ja niin kieli- kuin ly√∂m√§soittimetkin ovat v√§hint√§√§nkin yht√§ kovilla kuin vokalistin/huutajan kurkku. Rytmillinen kikkailu karkaa kipaleissa v√§lill√§ itsetarkoitukselliseksi, eiv√§tk√§ soittajat ‚Äď kunnioitettavista taidoistaan huolimatta ‚Äď pysty pit√§m√§√§n pakettia koko ajan kasassa. Kolmesta raidasta on vaikea nostaa ainuttakaan muiden yl√§puolelle, sill√§ totaaliset lekat ja hutit loistavat kummatkin poissaolollaan. Perinteist√§, luotettavaa, voimakasta ja lupaavaa, mutta samalla viel√§ liev√§sti yll√§tykset√∂nt√§.

Mika Roth


Teardown: Cold Rooms Teardown: Cold Rooms

Nyt on tarjolla sitä paljon puhuttua heviä naislaulajalla Teardownin tarjoamana. Tämän toisen julkaisunsa, Cold Roomsin myötä bändi kertoo löytäneen todellisen musiikillisen linjansa, jota voisi nimittää melankoliseksi metalliksi, josta löytyy omat herkkunsa monenlaisesta musasta pitäville. Demon ensimmäiset kappaleet Where Are You Now ja Until I Met You todistavat bändin väitteen oikeaksi, mutta laatu heikkenee jonkin verran loppua kohden. Biiseissä löytyy koukkuja ja surumielisiä tunnetiloja haetaan akustisella kitaralla, kosketinsoittimilla ja vierailevalla viulunsoittajalla. Kotikutoisen miksauksen vuoksi ei aina onnistuta pääsemään niihin tunnetiloihin mitä ollaan haettu ja muissakin paikoissa korvaan särähtää kotiäänitys. Pieni miinus myös laulajan äänestä, joka on kyllä kaunis, mutta aavistuksen keveä metallimusaan. Kaiken kaikkiaan Teardown saa Cold Roomsista arvosanaksi vähintään kiitettävän, koska parhaimmillaan se yltää todella nautittaviin melodioihin ja siirsinpä biisit myös mp3-soittimeeni. Tämänkin bändin saa niputtaa siihen kasaan, jossa lukee: "ehdottoman kehityskelpoista, mutta ei vielä valmista isoihin ympyröihin." Ja paino sanalle "vielä."

Jarmo Panula


Thraciar: Stillborn Thraciar: Stillborn

Helsinkil√§inen Thraciar on n√§emm√§ p√§√§tt√§nyt takoa rautaa sitten jatkuvasti. Ryhm√§ haki muotonsa vasta kuluvan vuoden helmikuussa, mutta tuore Stillborn on jo kokoonpanon toinen demo. Edellisen First Death l√§tyn rahdun perinteisempi metalli on jalostunut yh√§ selke√§mmin modernin deathin ja blackin suuntaan, painopisteen pysyess√§ selke√§sti deathin puolella ja vauhdin kohotessa siin√§ sivussa aivan kuin huomaamatta. Uuden kiekon aloitusraita Dark Ride l√§henteleekin kaikessa voimassa ja tylyydess√§√§n jo vuonojen maan legendaaristen ryhmien saavutuksia. Soundit j√§tt√§v√§t t√§ll√§kin kertaa toivomisen varaa ja etenkin toisena soivalla nimibiisill√§ tukkoisuus nousee jo √§rsytt√§v√§st√§ h√§iritsev√§ksi tekij√§ksi. Rummut, ja √∂rin√§√§, murinaa sek√§ huutoa yhdistelev√§ laulu erottuvat maisemasta suht hyvin, kun taas kielisoittimet pyrkiv√§t jatkuvasti puuroutumaan. Joka tapauksessa Thraciar osoittautuu t√§ll√§kin kertaa lupaavaksi ryhm√§ksi, jonka r√§tkett√§ kuuntelisi mieluusti enemm√§nkin ‚Äď ja laadukkaammin tallennettuna.

Mika Roth


Worstcase: Temporary Remedies for Random Vexations

Uransa toisen demon todelliseksi nimihirviöksi siunannut turkulainen Worstcase katsoo musiikillisten juuriensa sijoittuvan lähinnä perinteisen thrash metallin multiin, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että vaikutteita on toki tullut otettua vähän muualtakin. Ja näinhän se asianlaita on, sillä lätyn viisi biisiä ovat kaikki toisistaan selvästi erottuvia sukelluksia musiikin mikä-mikä maahan. dEUSin kokeellisuus ja SOADin impulsiivisuus yhtyvät Bullet For My Valentinen kasarihakuiseen rymistelyyn, jossa thrashin suurten esi-isien lp-muotoon ikuistamia sanomia tutkitaan ja tulkitaan uudelleen. Rohkea lähestymistapa ja ennakkoluuloton tyylien jalostus tuovatkin muassaan joitain makeita onnistumisia, mutta lähes yhtä usein ryhmä kalauttaa kirveensä kiveen. Näin Temporary Remedies for Random Vexationsin kokonaistehot laskevat heikompien osien pettäessä toistuvasti. Näkemystä ja uskallusta ryhmällä tuntuu kuitenkin piisaavan, joten tuskin retkue on sanonut vielä läheskään viimeistä sanaansa. Tai niin sopisi ainakin toivoa tämän näytteen valossa.

Mika Roth




Lukukertoja: 5674
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs