Blinded Rain: Time?

Fireburn Records

Singlensä 1939 tiimoilta taannoin desibelissäkin esillä ollut Blinded Rain on julkaissut pitkään rakentelemansa debyyttialbuminsa. Vaikka bändi on iältään nuori on trion jokainen jäsen tahollaan kannuksensa ansainnut ammattimies. Time? levyltä loistavatkin poissaolollaan ne yleisimmät lastentaudit, jotka vaivaat niin monia uransa aloittavia komboja.

Kuten singlekin antoi jo ymmärtää, homman nimi on alusta loppuun saakka kasarihenkinen melodinen heavy/hard rock, jota höystetään välillä hieman enemmällä välillä hieman vähäisemmällä annoksella metallia. Laulukielenä toimii tietysti englanti, joka taittuu vokalisoinnin lisäksi sekä kitarat että harvat koskettimet hoitavalta Kaidelta oikein hienosti. Kun herran äänessä on vielä sopivasti karismaa, tuo puoli onkin enemmän kuin hallussa. Rytmiryhmä Tapsu (rummut) ja J. Partanen (basso) hoitaa samaten tonttinsa ammattitadolla, soiton ollessa samanaikasesti tarkkaa ja rullaavaa. Myös tuotantopuolella paketti pysyy nätisti kasassa, vaikka soundeissa pientä tunkkaisuutta onkin. Tuo tietty tumma tiukkuus lienee sitäpaitsi enemmänkin tyyliseikka.

Kaiken tämän kehumisen jälkeen saatatte ihmetellä, miksi Blinded Rainin tähtisaalis on ”vain” kolme. Suurin syy siihen on kappalemateriaalin selvä väsyminen etenkin levyn jälkipuoliskolla. Lyhyen alkuintron jälkeen soivat kymmenen raitaa tuntuvat kulkevan ohitse miltei jonkinlaisessa suurpiirteisessä paremmuusjärjestyksessä. Introa seuraava ja aivan liian pian loppuva Curtains Of Deceit kohottaa modernin metallin keinoin tunnelmaa, tätä lääkettä olisi nauttinut mieluusti lisääkin. Sinkun kappalekaksikko 1939 ja Once More kulkevat niinikään vielä komealla tyylillä, näistä jälkimmäisen ollessa ehkä jopa asteen terävämpi. Tyystin uusia portteja kolkutteleva Here We Are tunnelmoi sangen onnistuneesti selloine kaikkineen, ja hiljaisesti alkava Mother Nature´s Call toimii niin kauan kuin se vain jaksaa pysyä rauhallisena. Tästä eteenpäin ne todelliset osumat jäävät kuitenkin puuttumaan, vaikka mitään kokonaisvaltaista romahdusta ei missään välissä koetakaan.

Summa summarum – Time? on pienistä puutteistaan ja lievästä tavallisuudestaan huolimatta komea avaus, jota ei tarvitse hävetä. Toivottavasti bändi uskaltasi vastaisuudessa lyödä vielä hieman enemmän pökköä pesään, sillä luulen että kolmikolla saattaisi olla vielä paljon enemmänkin annettavaa.