The Sounds (Swe)

Ruotsalainen popisti kaartava glam-viisikko The Sounds on Suomessa hämmästyttävän suosittu. Loppuunmyytyjä keikkoja vetänyt Suomen rundi teki puolimatkan pysähdyksen Tampereen Klubille, jonka tupa oli aikaistettujen soittoaikojenkin vuoksi jo paikalle saapuessa seiniä myöten täynnä. Kun pääakti nousee lavalle kymmenen pintaan, niin tälläkin kertaa jäi lämppäri näkemättä. Kovasti ruotsalaisetkin kiittelivät hommaa kunnialla hoitanutta brightboyta, jonka Desibelikin tulee varmasti jatkossa jälleen näkemään.

Helsingborgilais-viisikon vuoden 2003 Living In America -levyn hittiputken jälkeen seuraajan Dying To Say This To Youn anti maistui selkeästi heikommalta. Se irtonainen riehakas tarttuvuus ei repäissyt edellisen tapaan rinnuksista, vaikka yksittäisiä hyviä sävellyksiä levyltä nousikin. Myös Klubilla keikan kovimmat hiet ja riehakkaimmat meiningit koettiin niiden vanhemman levyn hittien tahtiin.

Energiaahan bändissä on kuin Disco Ensemblessä. Maja Ivarssonin pieni, mutta pippurinen hahmo kasvoi lavalla kymmenillä senteillä pelkällä riehakkaalla valovoimalla. Tosin miksikään hauraasti valokeilassa poseeraajaksi Majasta ei ole, vaan hommaan kuuluu olennaisesti kyykyt, rokkipotkut ja leuka pystyssä keekoilu. Mikään kylmä diiva neito ei silti ainakaan tällä keikalla ollut – yleisö sai enemmän huomiota kuin oma bändi ympärillä. Saipa yksi hiukan voipuneen oloinen neito juomapullonkin Ivarssonilta käteen. Mekko oli kyllä ruma, mutta nainen sen sisällä kantoi sitä kiitettävällä asenteella.

Muoviset koskettimet, rokkikitara ja rumpalin toimesta hivenen tahdista livennyt rytmiryhmä oli epätahtia lukuun ottamatta ihan aiemmasta kohtaamisesta tutussa sävyissä. Kasarista Blondie-muottiahan The Sounds muokkaa, mutta onneksi ihan viihdyttävällä kaavalla.

Dance With Me taisi olla avaajana, tai ainakin se biisi jolla homma todella käynnistyi. Messevintä osastoa luonnollisten Seven Days A Weekin, Hit Me!:n ja Firen ohella oli mainio Hope You´re Happy Now. Hitaammissa keinutteluissa ei hämmästyttävää kyllä roihunnut juurikaan sytkäreitä. Yleisö tuntui panostavan enemmän jammailuun, nousipa yksi sankari jopa surffaamaan... Uuden levyn kappaleista Tony The Beat ärsytti myös livenä, Queen Of Apology töksäytteli ihan kelvosti, samoin Painted By Numbers puolusti paikkaansa avauskentällisessä. Ainakin neljän biisin encoressa Living In America olisi toiminut mainiona päätöksenä, sen perään soitettu Ego jätti kylmäksi.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo