Warner

A boy need girl and a girl need boy...I gave my heart to rock’ n roll. Yksi niistä rockmusiikin keskeisistä teemoista tulikin hienosti tiivistettyä melkoisen rumban ympärilleen nostaneen The Soundsin hittilevyn Living In American osuvasti nimetyllä Rock’ N’ Roll -kappaleella. Helsingborgista Kaarle Kustaan maasta ponnistava The Sounds on kieltämättä äärimmäisen populistinen ilmiö, mutta koska yhtye julistautuu henkeen ja vereen meininki- ja biletysbändiksi, ei julkisuudessa paistattelussa ole sinänsä mitään väärää. Kyseessä ei kuitenkaan ole tuote siinä mielessä kuin gimmelit, avrillavignet ja kellyosbournet. Paremmin kimaltelevan poseerauksen ainakin ymmärtää kuin entisten ja nykyisten musiikkihörhöjen paistattelun tulevan kansanedustustehtävän ja muhkean tilipussin toivossa milloin missäkin mediapöhinässä.

Debbie Harryn esikuvakseen näkyvästi tunnustavan Maja Ivarssonin vetämän riehakkaan shown nähtyäni en voi olla lämpeämättä tälle kahdeksankymmentäluvun hittipoppibändeille kumartavalle viisikolle, jonka saundissa kuuluu niin suoran rehellinen rock kuin ultrakasarihenkiset koskettimet Jesper Anderbergin tiluttelemina. Myös skan riehakkuutta on onnistuneesti annosteltu 21–23 –vuotiaiden postikorttipoikien ja kiukkuisen nuoren naisen menokoneeseen. Keikan perusteella epäilin kovasti, josko tämä levymuodossa ja kotikuuntelussa viihtyisi, mutta kuinkas kävikään? Hyvinhän tuo on viihtynyt, eikä Living In America tahdo lopettaa tilutustaan päässäni edes yöaikaan. Perkele, kuka maksaa univelat?

Kuten tuo mainostamani keikka, myös levy rävähtää käyntiin tykillä Seven Days A Weekillä riehakkaine riffittelyineen, muovisine koskettimineen, Majan juoksevalla laululla sekä woo-u-hoo-o ja heyheyhey-huudatuksilla. Dance With Me lisää koskettimien osuutta, iloisesti juostaan. Superkasarifiiliksiä nostavat kosketintiluttelut menevät meikäläisen korvaan jopa yllättävän helposti, ilman puistatuksia. Minä kun luulin moisia tilutuksia dissaavani. Come on, come on, hung it up and dance with me!. Hittibiisi Living In America onkin jo niin tykki, että jo levyltä kuultuna alkaa ilmakitara rullaamaan ja karatepotkut lentelemään. Jiihaa!

Pientä rauhoittelua ja alakuloisempaa materiaaliakin löytyy, kuten Mine For Lifen säkeet. Kertosäkeessä tuo jo miltei Cardigansilta kuulostava meininki maustaa itseään discopallohenkisellä purkkailulla. Skapoppia No Doubtin hengessä Reggiellä, vauhdikasta rallatusta Like A Ladyllä, tärisevää asennetta Hit Me!llä, nerokas yhdistelmä alakuloa ja HA! -huudahduksia Hope Your Happy Nowlla sekä kaunista slovarimpaa osastoa Rock’ N’ Rollilla. Tietystihän tämäkin on uudelleenlämmittelyä, mutta hei, ihan rehellisesti, mikäpä ei tänä päivänä olisi? Oivallista peräruisketta alkuvuoden talviseen synkkyyteen. Omassa melko yksinkertaisessa biletykseen keskittyvässä maailmassaan aivan verratonta kamaa.