11.08.2006
Tavastia/Helsinki
Abduktio kiilasi kotimaisen hardcoren eturintamaan viime vuoden albumillaan Tuli kulje kanssani. Kun heidän ilmaisunsa on vielä Göteborg-tyylisillä melodeath-riffeillä maustettua, ei valinta lämppäröimään The Hauntedia ollut lainkaan huono. Räjähtävän levyn perusteella olisikin ollut pieni ihme, jos bändi olisi lavalla tylsä tai tahmainen. Setti vain oli valitettavan lyhyt, mutta lauteet tulivat kyllä lämpimiksi illan isäntää varten.
Ja jos lämppäri oli göteborgahtavaa hardcorea, oli pääakti hardcorehtavaa göteborgia. Kun edellisen kerran näin The Hauntedin, tuon Ruotsin metallipääkaupungin tylyimmän vientiaktin, oli vokalistina ruotsinsuomalainen Marco Aro. Nyt ruorissa oli kuitenkin taas alkuperäinen laulaja Peter Dolving. Mitä tulee lavaesiintymisen energisyyteen ja tulkinnan hurjuuteen, on näiden kahden välille vaikea tehdä tasoeroa. Aron bändi oli kuitenkin selkeä death/thrash-pumppu - nyt mukaan on hiipinyt puolet hooceetä. Tämä ei ole lainkaan paha; setti oli näin paljon vaihtelevampi, ja siitä saattoi nauttia muutenkin kuin päätä vispaamalla.
Biisivalinnat olivat arvattavasti painottuneet tuoreimpaan rEVOLVEr -albumiin, mutta hieman uusiksi sovitettuna. ”Tyttöjen biisi” Abysmalissa Dolvingin laulu säilytti levyltä tutun grungekarheudensa, mutta esimerkiksi 99 oli saanut jopa Rage Against the Machinen mieleen tuovia sävyjä. Pitkä päätös My Shadow oli taas jylhyydessään paljon levyversiota vaikuttavampi. Klassikkolevyltä The Haunted Made Me Do It kuultiin kyllä myös biisejä, mm. Trespass ja viimeistä edeltävänä läkähdyttävä Dark Intentions / Bury Your Head -kaksikko. Tämän levyn katujyrää Leech saattoi jäädä kaipaamaan, mutta huonosti se olisi tähän settiin istunutkin.
Mielikuva muualle kuin metalliin veivät myös Dolvingin valkea t-paita ja keesihtävä kampaus. Aron ylitsevuotavien rakkaudentunnustuksien sijaan hän keskitti harvat spiikkinsä leppoisan itsevarmaan hengennostatukseen ja sanailuun kappaleiden aiheista. Yleisö olikin kovasti innoissaan, ja tämän esityksen perusteella odotukset loppuvuodeksi luvattua uutta levyä kohtaan kyllä kasvavat. Pisteet myös setin soittamisesta kerralla putkeen, ilman encoreita.
Teksti ja kuvat: Mikko Heimola
