Abduktio: Tuli kulje kanssani

Fullsteam

Fire walk with me, sehän oli Twin Peaksin pohjalta tehty solmuja avaava ja selityksiä tarjoileva elokuva, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut pääsevän alkuperäisen sarjan syvyyteen. Onneksi Ylöjärveläinen hardcore –viisikko Abduktio ei ole debyyttipitkäsoitollaan todellakaan tarjoamassa mitään floppia, vaan edellisen Perustuu tositapahtumiin -lätyn työn jatkaja on entistäkin tiukempi kokonaisuus. Aiemmin ainakin minua häirinnyt vokalisti Mikko Suikkasen ärjy-tulkinnan puuroisuus on vähentynyt muutaman asteen ja möykästä saa muutaman kuuntelukerran jälkeen jo kohtuullisen hyvin otteen.

”Tuli vapauttaa kahleista” – siinä lyhyesti tiivistettynä levyn teema. Räjähdysaltista aihepiiriä tuetaan raivoavalla soitolla ja levyn liekehtivällä kansitaiteella sytkineen kaikkineen. Tamperelaisessa Fantom -studiossa keväällä äänitetty levy alkaa – kuinkas muuten – vallankumouksella. Räjähtelevää Jäänsärkijää seuraa sielun sisällä päälle kaatuvia seiniä ruotiva Tämä kaupunki. Kähinänsä korkeiden huippujen kanssa tyylikkäästi painiva Mikko kiihdyttelee vielä edellisestä. Musiikkibisneksen ahneita välikäsiä ruoskiva Kuolleiden runoilijoiden seura on rockisti junnaavine pyörteilyineen sekä metallisen raskaalla laukalla levyn selkeitä hittejä, vaikka ihan Soitellen sotaan -tyylisiä, juuri tänäkin päivänä päässäni soivia hittejä en ole vielä onnistunut levyltä kaivamaan... ehkä sen takia tuo täysi kymppikin jäi vielä varastoon... Komeasti kaartaa toki myös Murheellisen maan laulu melankolisine lopputunnelmointeineen, kuitenkin hivenen hardcorempi näkemys kuin mitä eräs toinen ylöjärveläisretkue on esittänyt...

Instrumentaali Myrsky ennen tyyntä kertoo viimeistään, kuinka osaava ja näkemyksellinen nelikko Suikkasen taustalla soittaa: Jukka Laajakallion ja Antti Sompinmäen kitarat sekä Teemu Alajoen ja Tuomas Järvisen rytmiryhmä on todella terävässä iskussa. Takaisin kiihkeimpiin liekkeihin suöksytään Autismidiagnoosinn myötä, eikä Enimmäkseen harmiton – Douglas Adamsia lainaavasta nimestään huolimatta – paljoa meininkiä kevennä. Musta surma, Toinen maailmansota ja sinä ei juuri positiivista näe kohteessaan. Vyöryen kulkeva, kiivaita vokaalipurkauksia syytävä Maailmanloppua odotellessa nousee jälleen omiin suosikkeihin. Samaa valtavan kokoista vyörytystä löytyy myös vähintään yhtä tiukasta, historian opetuksia pohtivasta Hiljaiset hetket -kappaleesta. Tarttuvaa kertoakin löytyy ja taustalaulua, samoin mukavia pieniä kitarakuvioita.

Levyn nimibiisi synkistelee riehakkaasti tulta nostattaen, vain kirkon ja maailman yhteisistä tuhkista voi uusi maailma kasvaa... Mukavan tuhnuisesti käynnistyvä Tarkkailla ja rankaista setvii perheväkivaltaa vaanivilla kitaroilla ja komealla sellosoololla. Muusta materiaalista hivenen eroava päätös nousee myös joukosta, joka kaikkinensakin on kovaa kaliiberia. Alle puoli tuntia ja tusina biisiä erittäin vihaiselta ja jo katusulkuja pystyttävältä viisikolta. Omalla sarallaan todella vakuuttavaa työtä...