Julkaistu: 08.05.2004
Arvostelija: Miika Jalonen

Fullsteam
Nuoren b�ndin kehittymist� ja kasvamista on aina ilo seurata. Vuoden 2002 mini Ordeal Of The Century oli selv�stikin vasta alkua, ja Callisto ottaakin melkoisen j�ttiloikan jo t�ll� toisella julkaisullaan. B�ndi tiet�� selv�sti mit� tekee; musiikin ohella my�s kansitaide ja koko soittamistouhun yl�puolelle kohoava sanomallisuus, josta enemm�n j�ljemp�n�, ovat vahvasti yhtyeen omissa k�siss�.
True Nature Unfoldsilla Callisto on siirt�nyt kauneuden ja rankkuuden ��rip�it� entist� kauemmas toisistaan, siirtynyt pelaamaan isolle kent�lle harjoittelupuistikon sijaan. Nasum -laulaja Mieszko Talarczykin Soundlab-studiollaan ��nitt�m� ja tuottama albumi henkii varmuutta. Toisaalta levy l�htee niin laajoista kaarista liikkeelle, ett� kokonaisuus j�� vaikuttavuudestaan huolimatta hivenen hahmottomaksi. Calliston kiireett�myyden ja pitkien instrumentaalijaksojen my�t� koko levy on kuin valmistelua tai introa jollekin todella j�risytt�v�lle entiteetille. True Nature Unfolds on albumin muotoon puettu tuokiokuva. Pid�telty tunnelma on varmasti osin tarkoituksellista, mutta lukuisten suvantokohtien tapahtumak�yhyys ja koko levyn mitassa olemattomat temponvaihtelut eiv�t ehk� niink��n.
Itse tulkitsen asian niin, ett� Callisto ei ole tavoittanut kunnianhimonsa kaikkia ulottuvuuksia konkreettisella tasolla. Yhtye pyrkii ehk� luomaan perinteist� ja kaavoista poikkeavaa musiikkia, mutta tekee sen kuitenkin rock- ja metallimusiikin perinteisin keinoin - esim. viulun ja muiden v�ritt�vien soitinten integrointi osaksi musiikin ydint� ei ole t�ysin onnistunut. Eritt�in pitk�t kappaleet eiv�t ole koskaan tunnelmallisesti niin rikkaita ja antoisia kuin ehtii toivoa. Osaltaan irralliseen tuntuun vaikuttaa my�s se, ett� Calliston laulaja Markus Myllykangas on ��ness� vain satunnaisesti. Laulua on niin v�h�n, ett� levy ei henkil�idy suoraan mihink��n. T�m� ei olisi ongelma, ellei laulu olisi pinnassa poiketessaan niin aggressiivisen vaativaa ja tunnelmaa horjuttavaa.
Sanomallisesta puolesta: metallipiireiss� Calliston tunnustuksellinen kristillisyys on her�tt�nyt ainakin osin v�ittelyn asteelle edennytt� keskustelua. Minua asia ei haittaa, vaikka onkin kiistatta outoa pukea sanottavansa sellaiseen muotoon, joka on totuttu yhdist�m��n aivan toisenlaiseen meininkiin. Ristiriitaa yhdistelm��n tuo l�hinn� se, ett� Calliston sanoma on jakaa harmoniaa ja ymm�rryst�, mutta yhtye tekee sen kaaoksen (ja kauneuden) keinoin. J�� itse kunkin p��tett�v�ksi, onko ristiriita hedelm�llinen vai kiusallinen (lyhyt viittaus edelliseen arvioon: tiesin arviota kirjoittaessani b�ndin l�ht�kohdat ja siin� mieless� runoilu "r�yh�hengist�" on ep�onnistunut sanavalinta, tarkoitukseni oli kuitenkin viitata raivon ja vakuuttavuuden puutteeseen �rin�ss� joka selke�sti em. seikkoihin pyrkii - t�m� on liev� haittapuoli viel� pitk�soitollakin). Asian voi tietysti tulkita niin, ett� b�ndi suuntaa raivonsa/turhautumisensa maailman tilaan yleisemmin tai vaihtoehtoisesti siten, ett� raivon ja rauhan yhdistelm� kuvaa el�m�� itsess��n. Mutta vaikka ristiriita olisikin hedelm�llinen, voiko oman sis�isen rauhansa l�yt�nyt yhtye luoda riitt�v�n p��llek�yv�� ja kaoottista musiikkia silloin, kun on sen vuoro?
Jurnutuksistani huolimatta Callisto on niin mielenkiintoinen yhtye, ett� sen liikkeit� seuraa mielihyvin jatkossakin. B�ndi on kuitenkin onnistunut kitkem��n esim. ilmiselvimm�t Katatonia -assosiaatiot musiikistaan kokonaan ja suunta tuntuu kaikin puolin oikealta. Yhtye ei ole valinnut helppoa tiet� mill��n tasolla, ja ehk� juuri siksi musiikkikin vaatii pidemm�n ajan ja kokeiluasteen jalostuakseen todelliseksi ��nitaiteeksi.




Raskaan metallista, junnaavuudesta m�tt��n kasvavaa soitantoa tuotetaan kolmella kitaralla ja laulajan valitun harvoin esitt�m� laulutulkinta liikkuu metallimaailmasta tutussa �rin�m�rin�ss�. Metalcore kohtaa post rockin..?
Linkki: www.callistochaos.com
(P�ivitetty 31.5.2010)
Kommenttien keskiarvo:




Sanoituksista ei voi olla t�ss� tapauksesa puhumatta (siis yleisesti, kaikissa haastatteluissa ja arvioissa k�y esille). Yleens�h�n t�ll�iseen musiikkin tosiaan on yhdistettyn� aivan erilaiset kuviot, mutta t�ss� n�hd��n ett� ei sanojen tarvitse olla aina sit� samaa. Hengellisen� ja nuorena ihmisen� pid�n todellakin t�st� b�ndist� ja heid�n tavastaan ilmaista asioita.
Soundimaailmasta sen verran, ett� mielest�ni vuoden 2004 parasta antia! Ehdottomasti. Rummut kuulostavat todella loistavilta ja kitarat sopivan raskaat.
Ei voi muutakuin nostaa hattua ja kiitt�� Callistoa loistavasta levyst�!