Fullsteam Records

Callisto on mielenkiintoinen ja verrattain mieluisakin uusi tuttavuus, jonka mini-cd:llä on teollisen painostavan intron lisäksi viisi varsinaista biisiä. Saatteen mukaan yhtye pyrkii yhdistelemään musiikissaan elementtejä sekä metallista että hc:sta, mutta ainakin minun korvaani hc:n suuntaan viittaa ainoastaan laulajan aggressiivinen, miltei päällekäyvä ote. Metalliaineksen havainnoiminen ei sitten vaadikaan sen suurempaa salapoliisiosaamista, sillä raskaasta, voimakkaasta ja parhaimmillaan hyvinkin tunnelmallisesta musiikista on kyse. Eniten Callistossa ilahduttaa kaavamaisuuden puute ja eittämätön silmä vivahteille kuten tunnelman- ja temmonvaihdoksille. Onnistunein esimerkki tästä on Anastasis, jonka tunnelmametallivivahteet ja hieman Katatoniaa muistuttavat kitaramelodiat matkaavat kohti yllättävää suvantokohtaa rähjäävän laulun opastuksella. Callisto kykenee luomaan suhteellisen yksinkertaiseen musiikkiinsa kerroksisuuden tuntua, mikä viimeistään tekee muutenkin mallikkaasta paketista valmiin oloisen. Oikeastaan ainoa, joskin sitäkin suurempi varaus liittyy laulusuorituksiin, jotka ovat mielestäni liian yksipuolisia ja tekevät kokonaisvaikutelman yhtyeen potentiaalia puuduttavammaksi ja totisemmaksi. Paikoin ristiriita rähjäyksen ja atmosfäärisemmän musiikin välillä toimii mallikkaasti, mutta valitettavan usein tuntuu että räyhähenki runtelee tahallaan kokonaisuutta tarkoituksettoman kakofonian suuntaan. Joissakin yhteyksissä brutaali ärjyntä toimii, mutta siihen vaadittavaa todellisen riivaajan kaikupohjaa ei Calliston laulajalla vielä ole. Tärkein yhtyeessä on kuitenkin kohdallaan: musiikista huokuu oikeaa ja osaavaa tekemisen riemua.