Meow Piglet: Deeper

Omakustanne

Viiden vuoden ikään ehtinyt Meow Piglet ilahdutti kesällä, kun tulevan debyyttialbumin popahtavimmaksi raidaksi tituleerattu Sunset tuli sinkkukoosteessa vastaan. Elektronista poppia virkistävän vapaasti lähestyvä duo olikin poiminut sinkkunsa taiten, sillä Sunsetin tapaista toista ”helppoa raitaa” ei näistä yhdestätoista numerosta tahdo oikein löytyä. Vaan kuka nyt pitäisikään helpoista reiteistä, kun kyseessä on kokeellinen poprock.

Albumin materiaali syntyi kuuleman mukaan pandemian jäähdyttämässä maailmassa, jossa eristäytyminen toi muassaan yksinäisyyden vitsauksen, mutta joka toisaalta mahdollisti oman sielun ja muidenkin asioiden syvällisemmän analysoinnin. Kuulaiden ja elektronisuutta korostavien soundiensa puolesta albumi on syvä, suorastaa unenomainen. Deeper onkin kuin toisiin ulottuvuuksiin huomaamatta lipuva ihme, jonka kaikkia tasoja voi vain arvailla. Biisit eivät kuitenkaan suostu vain lipumaan pois, vaan niiden aluskasvillisuuksissa tapahtuu alati ja kaikenlaista.

Aurora Hentusen vokaalit heijastelevat perinteistä poprock-maailmaa, jossa laulu on kyllä vahva instrumentti, mutta samalla musiikkiin reagoiva ja sen säännöillä kulkeva elementti. Kontrastia, jännitteitä ja säröisyyttä tuodaan elektronisilla hälyäänillä, tuikahtavilla syntetisaattoreilla ja muutamalla raidalla isomminkin kuultavilla rummuilla. Oikea basso taitaa luoda myös sykettä alla, mutta perusrytmejä kaksikko tuntuu kaihtavan suurina annoksina.

Sunset hohtaa kirkkaana, kuten edellä tuli jo todettua. Muista sinkuista alkupuolen svengaava For the Night voisi kääntyä latauskuningattareksi, ellei rakenne sirpaloituisi kesken parhaimman juoksun. Oikeastaan söpöksi kääntyvä What Happened to Chris saa sentään pitää muotonsa ja pieni flirtti kitarapoprockin kanssa lasketaan silkaksi eduksi. Hey You kulkee samoilla seuduilla, jättäen kuitenkin enemmän kysymysmerkkejä taakseen ja jääden jotenkin kesken. Kohtalokas ja dramaattisella tavalla hidas AMS on kiistaton osuma bondmaisella tavalla elokuvamaisen soundin kenttään ja kokeellista laitaa radioheadmaisesti säristelevä By the Water jäi myös mieleen, mutta onnistumisista ei vain kehkeydy ketjuja.

Meow Piglet tuuppii, teloo ja pilkkoo kappaleitaan, kuten taidehenkisemmän poprockin saralla kuuluu. Mielestäni muoto on vain päässyt ohittamaan sisällön useammin, kuin olisi tarpeen. Rajahan on hämärä ja jokaisella hieman eri kohdassa, mutta Sunsetin nostattamia lupauksia Deeper ei missään nimessä lunastanut ja sen syvin sielu jäi allekirjoittaneelta löytämättä.