Laurell & Sun Dog: Mingling with...

Eclipse Music

Laurell & Sun Dog on Säveltäjä/multi-instrumentalistien Valtteri Laurell Pöyhösen ja Eeti Niemisen duo. Jazzia ei miehistä saa uutettua niin millään pois, mutta postmodernissa sopassa kiehuvat myös lukuisat muut mausteet sekä sattumat. Lester the Jester -sinkku raotti jo hieman padan kantta, mutta sekään ei pystynyt valmistelemaan minua täysin Mingling with... -instrumentaalialbumin syviin rikkauksiin.

Kaksikko on luonut musiikkia useilla treenikämpillä, kotistudiossa ja Villa Vikanin residenssissä, mutta sirpaleisuuden sijaan albumista on syntynyt hienovarainen mosaiikki. Palasia on kiistatta melkoinen määrä ja muuttujia vieläkin enemmän, mutta väitän tätä silti viiden tähden pitkäsoittokokonaisuudeksi, jonka arvo tulee vain kasvamaan ajan myötä. Tämä onkin todellista äänitutkimusmatkailua, joten nyt vain kypärät tiukasti päähän, hopeiset retrofuturistiset puvut kuntoon ja menoksi. Yritän valaista mistä tässä saattaisi olla kyse.

Aluksi tarvitaan tietysti jonkinlaisia peruspisteitä, joiden avulla levyn monitasoista maailmaa voi kartoittaa edes jotenkin suuntavaistonsa pitäen. Yksi ankkuripaikka voisi olla hieman ennen puoltaväliä kuultava Point Nemo, jonka eksoottisissa puhaltimissa tuhannen ja yhden yön tarinat saavat jazzisen silauksen. Raita on kuin suojaisa satama, jossa kaikkea siihen mennessä kuullutta voi jäsentää, uusien ärsykkeiden samalla saapuessa aalloittain rantaan. Elektroninen täydentää orgaanista, eivätkä genrerajat merkitsi näillä seuduin mitään. Nuottien, rytmien ja soundien keskinäinen kemia on käsinkosketeltavan väkevää myös raukean loungeisella Dugong Dreams -raidalla, jota seuraava Lamento Arabesque lienee kokonaisuuden öisin hetki ja mausteisin tunti.

Noiden rauhallisempaa luontoa ja asteen säyseämpää henkeä huokuvien numeroiden kanssa kelpaa lekotella sielunsa riippukeinuissa, mutta omaan korvaani lupaavan helteistä iltapäivää muistuttava Carnivale kuiskii myös kummia. Oikeastaan biisin etualalla ei tapahdu paljoakaan, mutta hellä ja silti hellittämätön rytmi sekä taustalta eteen vuoroillaan tunkevat puhaltimet, koskettimet, efektit ja kaikki muut pienet palaset ovat kuin väläyksiä kiehtovasta karnevaalista.

Hazelnuts rouskuu suussa pähkinäisesti, eikä unohtumattoman tuokion luomiseen tarvita tällä erää edes kolmea minuuttia. Samoin alle kolmen minuutin riman jäävä Morning Dew on statukseltaan miltei välisoitto, mutta näitäkin raitoja tarvitaan erityisesti kokonaisuuden kannalta, koska tämä levy jos mikä on todellinen kokonaisuus.

Mingling with... onkin kuin taiten rakennettu elokuva, jossa toisiaan täydentävät ja osin toistensa vastavoimina toimivat kohtaukset tulevat juuri oikeassa järjestyksessä kokijaa vastaan. Lester the Jesterin veikeästi veivaavasta alusta afrobeatteineen kaikkineen aina lopun Magic Park tunnelmointiin saakka kaikki nähty, koettu, kuultu ja tunnettu on taatusti ainutlaatuista, upeaa ja puhuttelevaa. Enkä liene vieläkään löytänyt kaikkia aarteita, vaikka albumia on kuunneltu jo pitkään ja pieteetillä.

Pöyhönen ja Nieminen ovat kiireisiä soittajia, joiden rautoja löytyy niin kovin monista tulista, mutta toivon sydämestäni uuden projektin saavan itselleen riittävästi aikaa ja energiaa. Ja jos Mingling with... sattuu jäämään ainoaksi albumiksi, niin johan oli avaus, päätös ja päräyttävä show siinä välissä.