Babel: Marriage

PME Records

Romanttisesta kitschistä pehmeyttä poppiinsa ennakkoluulottomin ottein kauhova Babel piti kuin pitikin kutinsa. Yhtye paljasti loppukesästä jo paljon toisesta pitkäsoitostaan, mutta odotus palkittiin sittenkin mitä hienoimmin. Jo tuolloin tiedettiin, että tulevan kiekon teemana tulisi olemaan avioliitto ja viiden raidan mittainen dream pop pehmopilvi Mirrors osoitti uneliaisuuden ja kirkkauden toimivan yhdessäkin, kunhan tekijät tietävät mitä haluavat ja uskaltavat viedä musiikkinsa riittävän pitkälle. Ja sitähän Karin Mäkiranta ja Mikko Pykäri tekevät, niin EP- kuin albumimitassakin.

Marriage on kuitenkin myös jotain paljon muuta ja enemmän, kuin mitä Mirrors oli, kuten jo ennakkoon osasin arvellakin. Siinä missä viiden raidan EP muodosti oman selkeän ja johdonmukaisesti etenevän kokonaisuutensa, löytyvät nuo biisit pitkin yhdentoista numeron pitkäsoittoa. Eli EP ei ollutkaan jokin tietty osa tai puoli itse levystä, vaan nyt samaiset raidat saavat olla mukana uuden kokonaisuuden rakentamisessa. Ainoastaan sinkkuinakin ilmestyneet Closer ja Crush ovat säilyneet EP:ltä pitkäsoitolle siirryttäessä vieruskavereina. Jo albumin alkupyörteissä kuultavan biisikaksikon melankolisen raukeassa latauksessa on toisaalta sellaiset määrät energiaa, ettei mitään rajaa.

Ns. uusista biiseistä nopeasti edukseen erottuvat kiekon puolivälin tienoilta löytyvä Cinema, sekä jo avauksena kuultava Yin. Soundit istuvat isoon kuvaan ja biisin mittaisiin annoksiin, jännitteiden toimiessa raidalta toiselle siirryttäessä. Jälleen kerran kappaleiden ainekset tuntuvat alkuun simppeleiltä, jopa tarpeettomankin yksinkertaisilta, mutta ensivaikutelma ei tietenkään kerro läheskään kaikkea.

Alkuun vähäisistä vaikuttavista osasista syntyykin kerran toisensa jälkeen kolmesta neljään minuuttiin kestäviä pienoisihmeitä. Dream uskaltautuu jo lähemmäs viittä minuuttia, mutta kiitos täysin erilaisen äänimaiseman ja kaksiäänisen vokalisoinnin, kantaa unelma vaivatta. Ja tämäkin pieni lisäkulma vain kasvattaa isoa pottia.

Babel on osannut valjastaa vanhat syntetisaattorit popin päivänpaisteisen nostalgisia puistikoita etsiessään ja avioliiton sataman rauhaisuutta rakennellessaan. Marriage ei sokeroi asioitaan yli, eikä toisaalta romahda dramaattiseen kumisteluun. Asiat ovat pieniä kuin ihmiset, soundit samoin, mutta mikään ei ole tavallista.