Suuri Tuntematon: Avaruuden kappaleita

Concorde Music Company

Harvakseltaan albumeita julkaiseva Suuri Tuntematon avasi kolmannen pitkäsoittonsa sisäistä maailmaa rohkeasti viime vuoden puolella. Ensimmäiseksi sinkuksi nostettu Soi vienosti murheeni soitto on näet Oskar Merikannon säveltämä ja Heikki Ansan sanoittama kappale, jonka asema kotimaisessa sielunmaisemassa on omanlaisensa. Kulttuuriperintöä ei vain vaalita, vaan sitä myös päivitetään rohkein käsin ja avoimin mielin.

Onko siis aiemmin raskaasta rockista tunnettu yhtye löytänyt folkimman sielunsa? Halataanko nyt puita ja kirmataan kesäisillä kukkaniityillä seppeleet otsilla? No, ei tietenkään, vaikka toiseksi sinkuksi nostettu Näin laulussa sanotaan iski vuorollaan tiskiin rautalankaiskelmärockin kortin. En väitä kyseisen kortin olleen korkeinta valttia, mutta ei se pataakaan pitkässä juoksussa näytä olevan. Ehkäpä kaikki on osa suurempaa suunnitelmaa, tai sitten vain mustavalkoisten Suomi-filmien kuvasto on tullut jäädäkseen.

Albumi avataan kuitenkin suoralla tulimyrskyllä, kun Mestari siunaa kätteni työn survoo pedaalia lattiaan ja takoo oikeastaan yllättävänkin kimuranttia rakennettaan kuulijan otsalohkosta sisään. Samoin Kappale avaruudesta -raidalla Suuri Tuntematon on edelleen kiistatta rock, mutta se ei sulje pois mutkikkaampia reittivalintoja ja rohkeampia sovitusseikkailuja. Tämä taas johtaa siihen, että kuusi raitaa kymmenestä ylittää viiden minuutin rajan ja pari viimeistä numeroa karkaa peräti kuuden minuutin tuolle puolen.

Suoremmin leukaperiin pamahtava Sun kaveris tilittää kiekon puolivälissä kertojan konstikasta elämää, jossa omat mokailut, sekoilut ja säädöt yritetään kuitata roskapuheina. Puolityhjästä tulee puolitäysi ja fake news nyt on jo muutenkin kaikkien huulilla terminä. Eihän niissä puheissa ole totuutta kuin ehkä puolet, mutta kuka näitä nyt laskee niin tarkkaan? Tavallaan rankka on myös Hyvää joulua jos ei nähdä, jolla bändin soitto progehtaa jälleen lupaavasti.

Avaruuden kappaleita -pitkäsoitolla Suuri Tuntematon tavallaan määrittelee itseään uudelleen ja vie eteenpäin sitä kehitystä, joka oli havaittavissa jo viiden vuoden takaisella Mustavalkoinen albumi -levyllä. Samalla selvimmät iskuraidat ovat jääneet kyydistä, jos nyt kokonaisuutena uusi kiekko ehyempi onkin.