Moonwagon: The Efficient Use of Space

Presence Records

Kaksi asiaa yllätti minut avatessani kirjekuoren, jonka sisältä paljastui Moonwagonin uusi pitkäsoitto. Ensinnäkin ilahduin aidosti siitä, että bändi on vielä olemassa ja luo uutta musiikkia. Tämä johti puolestaan toiseen oivallukseen: onko siitä todella jo lähemmäs seitsemän vuotta, kun The Rule of Three -albumi ilmestyi?

En ihastunut edellisen albumin astetta suoremman progelinjan voitosta, mutta pari vuotta myöhemmin julkaistu Devil’s Labyrinth -pitkäsoitto sai space-, hard- ja krautrockin istumaan jälleen melodisen progerockin kanssa samaan luokkakuvaan. Kaikki tuntui asettuvan kohdilleen ja seuraavana vuonna ilmestyi vielä Zen out of Ten -livelevy, mutta tuon jälkeen laskeutuikin sitten pitkä hiljaisuus.

Mutta nyt hiljaisuus on rikottu ja vieläpä komean kokoisen pitkäsoiton voimin. Aikakoneen pääviisari osoittaa jälleen 70-luvun suuntaan ja teatraaliseksikin toisinaan äityvän albumin vahva teosmaisuus tekee jälleen kunniaa mestareiden töille, joista kultakautensa Yes on nyt vain pakko lausua ääneen, vaikka mukana on niin kovin, kovin paljon muitakin juonteita, linjoja ja viittauksia.

Yli tunnin kokonaismitta, kymmenen raitaa ja sanoja niin niukalti, että tekisi mieli puhua melkein instrumentaalilevystä. Joni Tiala, Janne Ylikorpi ja Jani Korpi ovat säveltäneet yhdessä sellaisen albumin, että siitä on haastavaa kiskoa irti yhtä biisiä tai osaa, eikä levyltä ole tätä kirjoitettaessa lohkottu myöskään sinkkuja.

Jos jostain pitäisi aloittaa lähestyminen, niin menevämmän progen ystäville suosittelen Nights of Neonin lievästi kolikkopeliääniraitamaisia vaelteluja, joissa loistavat neonvalot sykkivät positiivisia energioita, ja yö on täynnä mahdollisuuksia sekä seikkailuja. Rokimpaa ja kulmikkaampaa materiaalia arvostavat voivat löytää Waiting for Tomorrow’n kitaralasketteluista tarttumapintaa, joka ei kuitenkaan mene tarpeettoman pitkälle sarallaan. Suurimmat draaman kaaret sekä avaruudelliset sfäärit lienevät puolestaan massiivisen Smoke & Mirrors -raidan sisällä, joka lyö mittariin lähes 11 minuutin mitan. Toki kaikki numerot ovat sisaruksia keskenään, mutta niiden luonteissa on siinä määrin eroja, että tiukoista sapluunoista on turha turista.

The Efficient Use of Space on nimensä mukaisesti taloudellista progea, mikään ei tapahdu tarkoituksetta ja kaikella on lopulta merkityksensä. Alkuun kymmenen raitaa tuntuivat tarpeettomankin yhtenäiseltä joukolta, joista puuttuivat ne pari selvintä sinkkuehdokasta, mutta ehkäpä siitä ei ollut tällä erää kysekään.