Pihka Is My Name: Everything Is In Between

PihkaSound

Harvojen yhtyeiden ja artistien musiikista pääsee toteamaan, että onpas tosi sympaattisen ja ainutlaatuisen kuuloista. Pihka Is My Name on yksi edukseen erottuvista comboista, jotka onnistuvat samaan aikaan kuulostamaan urbaanin moderneilta ja cooleilta, sekä inhimillisen lämpimältä ja melankolisen pehmeältä. Ja kyseessä on siis kotimainen konepopduo, jonka ambient-henkinen musiikki sai alkunsa tavallaan animaatiohahmo Pihkan seikkailuista.

Pihka Is My Name omaa niin mielenkiintoisen historian ja taustatarinan näyttävine videoineen kaikkineen, että itse asia saattaa jäädä helposti vähemmälle huomiolle. Toki videot ovat upeita ja tarinoiden päähenkilö on hellyttävä. Pihkahan on pieni robotti ja mielikuvitusystävä, jota ei vain enää tarvita. Pihka pärjää kuitenkin maailmassa ilman omaa Risto Reipastaan, kuten myös Pihka Is My Namen sympaattinen elektro-ambient kulkee upeasti ihan omilla digihartioillaan.

Levyltä on aiemmin lohkaistu jo monta sinkkua, joista selloa hienosti hyödyntävä Binaries ilahdutti minua jo vuosi sitten. Tämän vuoden puolellakin sinkkuja on ehditty julkaisemaan jo kaksin kappalein, kun laajoja elektrokankaita tunteikkaasti maalaileva Algorithm and Blues toi kuvaan mukaan eeppisyyttä. Assembly Out Of Line sijoittui sen sijaan pakan tanssittavampaan laitaan, konemaisemman säksätyksen pistäessä Pihkan liikkumaan pikselisemmässä maailmassa.

Albumi avataan kuitenkin kahdella vuoden 2020 sinkulla, joista etenkin - on mielestäni todellinen valioyksilö. Sähköinen ja akustinen sekoittuvat jälleen rajalinjansa kadottaen. Toisaalta tämän biisin, ja oikeastaan koko albumin, kohdalla on turha pohtia, milloin soittimet ovat sähköisempiä ja milloin ns. oikeampia. Tärkeintä on ainesten yhdessä luoma äänten kudos, jossa melankolisuus, tanssittavuus, kaihoisuus, elektronisuus, orgaanisuus ja toiveikkuuskin ovat tasa-arvoisia tekijöitä lausekkeessa. Avausraita Binaries lienee puolestaan tarttuvinta ja suorinta mitä duo on luonut, joten starttipaikka on ansaittu.

Erityismaininnan ansaitsee myös osuvan nimen itselleen saanut Little Bubbles, josta ei kuulla sinkun kolme minuuttista radioversiota, tai yli seitsemän ja puolen minuutin mittaista ’täysversiota’, vaan viiteen ja puoleen minuuttiin kiteytetty näkemys. Albumikokonaisuuden nimissä ratkaisu on kuitenkin toimivin, sillä sitä edeltävän The Irresolution and The Egon kanssa raita muodostaa omanlaisensa pienoismantereen.

Everything Is In Between on lähes täysin instrumentaalialbumi. Toki matkan varrella kuullaan enemmän ja vähemmän käsiteltyjä vokaaleja, sekä vokaalien kaltaisia ääniä, mutta tarinan kannalta niillä ei ole niinkään paljon merkitystä. Tarina kehittyy sitä kerrottaessa, ja Pihkan maailman voi ottaa vastaan joko kuvalla tai ilman. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan levyn ensin rauhassa ja ajatuksella, jos mahdollista niin vieläpä kuulokkeilla, koska duon luoma ääniuniversumi on pökerryttävän syvä, monimutkainen ja alati uusia puolia itsestään esiin tuova.