Arpia: Tuhat tuntii terapiaa

Record Union

Suomenkielistä rokkia asenteella ja kunnon lyriikoilla takova Arpia lupaili jo keväisellä Valehtele mut onnelliseksi -sinkullaan jatkoa reilun puolentoista vuoden takaiselle Hyvä tästä tulee EP-levylleen. Tuore albumi ilmestyi itse asiassa jo kesän viimemetreillä, mutta ei anneta pienen viiveen aiheuttaa sen kummempaa lohdutuksen tarvetta.

Teknisesti Tuhat tuntii terapiaa on juuri ja juuri albumi, koska pitkäsoiton mitat täyttyvät vasta kahdella vuoden 2011 bonusdemoraidalla, mutta näissä yhdeksässä biisissä ei toisaalta ole tippaakaan ylimääräistä rasvaa – jos nyt edes yksi rauhallisempi siivu seassa olisikin tehnyt kokonaisuudelle eetvarttia. Toisaalta vain Susilaulu ylittää neljän minuutin rajapyykin, eikä tuokaan biisi jää hidastelemaan vaan kiihtyy etenkin jälkimmäisellä puoliskollaan melkoiseksi revittelyksi, joten ainakin nelikko on idealleen uskollinen.

Entä riittääkö silkka paahto ja kiivas taonta tekemään biisinipusta väkevän kokonaisuuden?

Kyllä, vaikkakin rimaa hipoen, uskaltaisin sanoa. Kiekon otsikosta kirjoitusmuodollaan lievästi eroava Tuhat tuntia terapiaa yhdistää bändille ominaisen melodisuuden, nopeuden sekä rouheat kitaravallit, ja samaa lääkettä hieman eri reseptillä tarjoaa Mustelmia. Radiosoittokelpoinen Kuu on julma raskastelee uniongelmista ja Ei aikaa rakastua jynkyttää itseään vasten uuden aallon skata, osoittaen samalla bändin laajan spektrin yllättävän taipuvaisuuden.

Onnistumisia ropiseekin koriin siinä määrin, että pienestä tummasävyisyydestään huolimatta Tuhat tuntii terapiaa -kiekkoa voi pitää uuden uljaan ajan alkuna.