Pienet - Helmikuu 2018

Antti Roihu & Retkut: Uuteen kaupunkiin

Onko aika-avaruuden v��ristymi� oikeasti olemassa? Silt� ainakin tuntui kun Antti Roihu & Retkut -yhtyeen vuonna 2016 (!) julkaistu EP saapui k�siini. Kuinka ollakaan, Antti Roihu on kasannut EP-levyns� tarinoista, jotka joku toinen oli aikoinaan kertonut kolmannella, v�itt�en niit� kaikkia itselleen tapahtuneiksi. Joskus, jossain. N�iss� kertomuksissa seikkaillaan autolla pitkin kes�ist� Suomea, festivaalien, teltta-alueiden ja y�tt�mien �iden sekoittuessa fellinim�iseksi kavalkadiksi. Okei, pakkohan t�m� pikkukiekko oli ottaa k�sittelyyn.

On siis kes�. Iltap�iv�n piknikill� jotkut onnettomat saattavat sammua, akustiset kitarat soivat ja nuotioiden savut nousevat kirkkaalle taivaalle. P��osassa keimaileva pop v�lkehtii iloluonteisesti, rock r�isk�ht�� v�lill� kes�isen r�isk�leen kera ja kes�autossa tilaa riitt�� my�s synaisemman popin harsoille. Hiekkaranta voi olla t�ynn� ihmeit�, matka Provinssiin on omanlaisensa pyhiinvaellus, jolla t�rkeint� ovat idea ja liike. Eik� elon n�lk�� haittaa edes se, ett� ateria on Kylm�� pizzaa. Naivia ja herttaista, mutta samalla napakasti koukuttavaa ja vahvoja mielikuvia luovaa.

Tarina ei kerro mit� Retkuille on tapahtunut sitten vuoden 2016, mutta ainakin Antti Roihu on kasaamassa uutta materiaalia. Toivottavasti postin tiet ovat vastaisuudessa nopeammat, sill� el�m� maistuu nostalgisen kirpe�lle t�ss� kyydiss�.

Mika Roth

---

Arpia: Hyv� t�st� tulee

Arpia oli viimeksi reilu vuosi sitten esill� Desibeli.netin sivuilla. Tuolloin ilmestynyt Rikkin�iset-sinkku lupaili taas nousujohteista kurssia orkesterille, joka on vuosien saatossa seikkaillut edes ja takaisin suomenkielisen rakkausrockin vaarallisilla vesill�.

T�ll� kertaa musiikkiannos on viiden biisin mittainen, kappaleiden keskim��r�isen keston asettuessa l�helle kolmea ja puolta minuuttia. B�ndi on koko uransa tasapainoillut ronskimman rockin ja pehme�mm�n popin rajamailla. T�ll� kerralla ainesten keskin�inen suhde on l�hes 50/50, eik� kumpikaan kolikon puoli haittaa toista. Avauksena maisemaan kajahtava Kaikki on okei, on todellakin enemm�n kuin okei niin s�vellyksen� kuin sanoituksena. Positiivisuus on n�in� p�ivin� jo l�hes synniksi laskettava teko, mutta biisin el�m�nmy�nteinen lataus ja veto tekev�t kyll� ter��. T�m� mies nappaa sekin takinliepeest� kiinni, eik� p��st� en�� tuon j�lkeen periksi. Onnistumisten joukkoon nousee my�s kiekon sulkeva Hyv� t�st� tulee, jonka melodinen poprock iskee ja silitt�� sopivassa suhteessa.

Arpia on kulkenut tavallaan suuren ympyr�n, mink� b�ndi itsekin toteaa kiekon saatteessa. Mutta vaikka t�ss� ollaan taas l�hell� l�ht�ruutua, sinne on saavuttu viisaampana, valmiimpana ja vahvempana. Min� uskon ainakin, ett� hyv� t�st� tulee.

Mika Roth

---

Eartheria: Awaken the Sun

Porilainen Eartheria on nelisen vuotta vanha yhtye, jonka perustajaistilaisuudessa on taidettu mainita ainakin ranskalainen Gojira mahdollisena tavoite/vertailupisteen�. Kuinka ollakaan t�m�n toisen EP-levyn saatteessa ranskalaiset nimet��n my�s vaikutelistan k�rjess�, joten krediitit ovat sill� saralla kunnossa.

Eli homman nimi on riffivetoinen, moderni death metal, jossa raskaus ei sulje pois monimuotoisuutta, ja toisin p�in. Vokalisti/kitaristi Juha-Pekka Leino omaa hyyt�v�n v�kev�n ��nen, jonka vastustamaton kyky pureutua ihon alle on ihailtava. Muistetaan t�ss� v�liss� my�s se fakta, ett� genren kultakurkuista vain hyvin pieni osa nousee edes perustason yl�puolelle. Oman v�rins� vokalisointiin antavat my�s muut osat kvartettia, sill� ainakin saatteen mukaan herroista jokainen osallistuu taustalauluihin, joissa melodisuuskin nostaa silloin t�ll�in esiin p��t��n.

Kiekon viidest� raidasta vain yksi alittaa kuuden minuutin rajan, mutta m�iskeen parissa huomio ei p��se silti herpaantumaan. Awaken the Sun onkin tasaisen vahva paketti koukeroista raskasmetallia, jossa biisit saavat kehitty� ja kasvaa orgaanisesti. Eritt�in lupaavaa.

Mika Roth

---

EeliXperience: Ghost Town EP

Hyv�st� nimest� ei ole koskaan haittaa b�ndille, ja ainakaan omaan silm��n sek� korvaan EeliXperience on mit� kiehtovin otsake. Kuusi vuotta sitten perustetun jyv�skyl�l�isryhm�n esikois-EP tulee kuuleman mukaan saamaan jatkoa piankin.

EP:n nelj� biisi� risteilev�t rockin rajattomilla niityill�. Tarkemmin sanottuna englanninkielisen kitararockin, jossa 80-luvun uho ja 90-luvun tummas�vyisyys rakentavat nelj� toisistaan melko selke�sti eroavaa lukua. Copters vilahtaa p��n yli kerta toisensa j�lkeen, mutta ronskimmin rokkaava Ghost Town ottaa sent��n heijastetta j�lkigrungen h�yryist�. Ihan ok, mutta aika kaukana t�ss� ollaan viel� Alice in Chainsista. Tripping tekee puolestaan kunniaa katurockin suurille ja mahtaville, biisin tuodessa � hyv�ll� tavalla � mieleen nuoren Hanoi Rocksin tekemiset ajalta, jolloin miehet eiv�t viel� tienneet olevansa t�hti�.

H�mment�vin veto on sijoitettu kuitenkin ankkuriosuudelle, sill� Time to Give Up on tankannut jossain country-rockin ja tumman bluesin risteyksen l�hettyvill�, iskelm�n kirvotessa kertos�keess� pintaan. Jos levy olisi pizza, t�ss� olisikin kasassa melkoinen Fantasia-sekoitus. Tai ehk� lautasella on Frutti di Mare, jossa merenel�v�� on nostettu yhdest� jos toisestakin rapakosta.

Mika Roth

---

Forte Ruin: Rebuilding the Machinery

Forte Ruin l�ysi vahvuutensa jo kaksi ja puoli vuotta sitten, kun ryhm�n ensimm�inen demo taottiin kasaan. Perinteisen metallin ja modernimpien elementtien nivoutuminen toisiinsa jatkuu my�s tuoreella kiekolla, viiden biisin ja vajaan 24 minuutin tehdess� parikin asiaa selv�ksi.

Kiinnitin jo esikoisella huomiota siihen, kuinka ��nimaisema oli poikkeuksellisen ilmava, vaikka orkesterissa oli � ja on yh� � kuusi j�sent�. Kitarat, koskettimet ja vokaalit kisaavat my�s nyt mit� mainioimmassa yhteisymm�rryksess�, vaikka parissa kohdin ��nimaisema alkaa kyll� olemaan jo runsaamman puoleinen. Pinnat pit��kin antaa kiekon teknisest� laadusta, sek� biisien loppuun saakka hiotuista muodoista, jotka pelastavat tilanteen parissakin kohdassa.

Vahvimmillaan ryhm� on kiistatta nimibiisin nopeassa ravissa. T�m� �rh�kk� sivallushan on samalla ainoa alle 4 minuutin veto, mutta tiiviimm�st� paketista huolimatta ryhm� ehtii k�yd� l�pi kaikki vahvuutensa. Kuusi ja puoli minuuttinen Saturation Point on my�s melkoinen n�yte mit� erilaisempien ainesten sekoittumisesta. Death, proge, elektroniset ripaukset sek� perinteinen metalli � siin�h�n sit� sitten riitt�� ainakin mausteita moneen makuun.

Mika Roth

---

Oenos: Nero I

T�m�nkertaisen pienjulkaisukoosteen puolittainen ulkomaalaisvahvistus on Oenos. Miksi puolittainen? No siksi, ett� vaikka t�m� yhden miehen post-metal orkesteri asustaa t�ll� hetkell� Englannin Lontoossa, katsoo Oenos silti olevansa kotoisin Suomen Oulusta.

Tyylikk�iss� kuorissa saapunut Nero I on nelj�n biisin ja noin 20 minuutin mittainen siivu progehtavaa post-metalia, jossa jokainen kappale on nimetty aina sen mukaan, mit� viini� sit� kirjoitettaessa on nautittu. Nime�miseen k�ytetty idea on mielenkiintoinen, sill� jokainen voi nyt pohtia mink�laisia mielleyhtymi� esimerkiksi hintavahko Brunello di Montalcino saattaisi her�tt��, vaikka se pullo pitk�ripaisen hyllyyn yh� j�isikin. Eiv�tk� sanatkaan muodostu esteiksi, sill� koko levy on instrumentaalimusiikkia.

Yksi pit�� alahyllyn halvemmasta bulkkikamasta, toiset taas viile�kaapeista l�ytyvist� herkuista. Omaan makuuni em. Brunello di Montalcino sek� maistelutilaisuuden sulkeva Gran Passo taisivat vedota voimakkaimmin. Budureascan raskaus tuntui sen sijaan liev�sti p��llek�yv�lt� ja pist�v�lt�, enk� l�yt�nyt Cartuxan sin�ns� vienoista ja vieh�tt�vist�, mutta samalla hieman junnaavista ominaisuuksista riitt�v�sti ryhti� ja kantavuutta. Mutta n�m�h�n nyt ovat lopulta vain makuasioita.

Mika Roth

---

Rane Rautiainen & Paha Kaksonen: Turha sota
Fan Records

Rane Rautiainen & Paha Kaksonen ovat l�yt�neet toisistaan mainiot liittolaiset, joten edesmenneen Rajuilma-yhtyeen vokalistin ja nelihenkisen b�ndin tekemisi� on nyt ikuistettu jo toistamiseen tallenteelle. Ja hyv� niin, sill� kunnon rockille on aina tilaa.

Turha sota puksuttaa reilussa kolmessa minuutissa halki suomalaisen rockin maiseman, ottaen tukea niin punkahtavasta metallista kuin sen alkuper�isen uuden aallon iskusta. Taustahoilaukset ja kertos�e ovat t�ytt� timanttia, joten hyv�lt� n�ytt��. Nimibiisi on itse asiassa neliraitaisen EP:n ainoa uusi kappale, mutta kyytipojaksi tarjotaan tuore versio Paha Kaksonen -yhtyeen esikoisalbumilta l�ytyv�st� Ei se satu -siivusta. P�ivitetty n�kemys potkii ja polkee siin� m��rin, ett� kyll�h�n t�t� enemm�nkin kuulisi mielell��n. Ett� sit� tulevaa, luvattua pitk�soittoa odotellessa�

Bonuksina kuullaan kaksi Rajuilma-biisi�, jotka on ikuistettu viime syksyn� Jyv�skyl�n Lutakossa. Lauteilla meno ollut hikist�, ja sen voi tuntea etenkin Kova biisi -iskussa, jolla herrain yhteensoitto rullaa eteenp�in panssarin lailla.

Mika Roth

---

Unamed: Vredgard, Tillfredsst�lld Under M�nen
Supreme Analog Torture Records

Unamed jatkaa omalla linjallaan, jonka kuvaamiseen eiv�t taaskaan tahdo sanat oikein riitt��. Nyt ��niannos on kuuden raidan mittainen, ambient-painajaisen ja noisen toimiessa osuvimpina tienviittoina.

Kuvitelkaa milt� kuulostaa loputon s�r�, joka kajahtelee, kimmahtelee ja kaikuu jonkin valtaisan hallin seinist� ja katosta ikuisuudesta ikuisuuteen. Lis�tk�� tuon korvia haastavan ��nen p��lle raskaasti efektoitu ja tuntemattomaksi mutiloitu �laulu�, joka kuulostaa enemm�nkin �rtyneelt� loitsinnalta kuin j�rkevilt� sanoilta. Muistakaa lis�t� viel� rosoa ja s�r��, aina vain lis�� � ja kyll�, siell� jossain ��nitaiteen ja melun rajoilla nousee esiin Unamed. Puolitoista vuotta sitten ilmestyneell� Rittvungenilla metalli paukkui viel� mukana, mutta nyt kasassa on silkkaa industrial/ambient -��nikidutusta mukavuusrajojen tuolta puolen. Taakse ovat j��neet my�s perinteiset kappaleiden osat ja rakenteet, sill� vain s�r� ja raastettu, jatkuva ��ni ovat alati l�sn�.

On t�ysin kuulijasta kiinni, mit� t�st� ��nikollaasista on mielt�. Unamed kasvaa black noisen mustista mullista ja sen luoma ��ni on � haastavaa. Oikeissa olosuhteissa t�st�kin voi pit��, mutta Vredgard, Tillfredsst�lld Under M�nen on sit� laatua, ett� vain harvat taitavat l�yt�� n�iden ��nten vetovoiman.

Mika Roth