The B And The Band: Ravista ja maalaa

Omakustanne

Aiemmin akustista voimafolkpunkkia roiskinut The B And The Band on kytkenyt uudella albumillaan sähköt päälle. Muutoshan kävi selville jo kiekkoa edeltäneillä Mun silmät ei oo tottuneet aurinkoon ja Hautausmaa -sinkuilla, jotka esittelivät bändin uudistuneen tyylipaletin laitoja. Siinä missä ensinnä mainittu oli melodista rockin metakkaa osoittautui jälkimmäinen puolestaan vaimeasti alkavaksi kummitustarinaksi, jonka ujeltavassa valituksessa taiderock ja pieni folkpop päätyivät jonkinlaiseen sopuun.

Ravista ja maalaa sulkee sisäänsä tuon kaiken, sekä melko paljon enemmän. Jumala rokkaa kulmikkaasti, kikkailee sanoilla ja ehkä hiukan tulellakin. Klovni kierittelee myös sammalvapaita murikoita alamäkeen, lyriikoiden tylyjen iskujen saadessa apuvoimaa säröisistä riffeistä mellastuskohdissa. Vielä enemmän kuulijaa koettelee Lippulaulu, joka laventaa arvostelun ja kivien viskelyn koskemaan koko yhteiskuntaa – eli meitä kaikkia. Sinulle hymyn jätän ei sekään juuri nosta suupieliä, vaikka nimi toista ehkä vihjaakin.

Mikä sitten avuksi, kun kaikki mättää ja on osapuilleen arvotonta? The B And The Band ei juuri vastauksia ja parannusehdotuksia tarjoa, mutta Ravista ja maalaa heittelee sentään ilmoille ehdotuksia. Josko tekemällä jotain luovaa voisi saada niitä ahdistavia muureja ympäriltään murtumaan, tai rakoilemaan nyt ainakin. Ikävä kyllä nimibiisi osoittautuu vain yksittäiseksi kipinäksi sarallaan.

The B And The Band on tehnyt yhden vallankumouksen musiikissaan siirtymällä sähköihin, joten ehkä nyt olisi tilausta toisenlaisellekin kumoukselle. Melankolia on tietysti kudottu meihin jo DNA-tasolla, mutta ehkäpä auringon yltää edes joskus risukasan perukoille. Albumin teemalause on kuulemma nimibiisistä löytyvä: Minuutti vihaa vie 60 sekuntia onnea sun elämästä, mutta eikö sama annos itseinhoa tee täsmälleen saman asian?