Julkaistu: 11.12.2012
Arvostelija: Mika Roth
Pimpmelon
En ennakkoon tiennyt mitä odottaa tamperelaisen Heroin And Your Vainsin uudelta albumilta, sillä Janne Perttulan yhden miehen yhtyeen edellinen albumi Nausea vei instrumentaalisooloilijan jonnekin David Lynchin elokuvien öisten kaupunkien kujille. Kolme vuotta kypsytelty kolmas kiekko hämmentää ja haastaa, eikä tunnelmiltaan vinon teoksen sielunmaailma tahdo aueta edes toistuvien kuunteluiden myötä.
Albumin kaksitoista raitaa on jaettu kolmeen näytökseen, jotka ohjaavat tätä sanatonta teatterinäytöstä ja luovat sille eräänlaiset raamit. ”Gently Towards Failure” on neljän ensimmäisen numeron muodostama osuus, jonka aikana painajaismainen tunnelma kutoutuu hiljalleen kuulijan ylle. Etenkin kolmantena kuultava In Dreams I Offend Myself ahdistaa vääristyneellä karnevaalihengellään, joka saa seinät puristumaan lähemmäs ja lähemmäs.
Kiekon keskiosan muodostavat viisi kappaletta ovat otsikon ”Confabulation” alla, eli alun matka kohti turmiota johtaa nyt muistiongelmiin, jotka kaikuvat takaisin tarinan tanssisalien seinistä kuin ansaan jääneet huudot. Jazzahtava yöklubisoundi saa seurakseen entistä enemmän puhaltimia ja Perttulan alkuun hetkittäin jopa muhkean täyteläisesti soinut kitara siirtyy entistä selvemmin taustalle. Vasta osuuden viimeisessä numerossa, Waltz of Regret, kitara saa soida vapaasti, kun painajaiset valssaavat pitkin juhlasalia hyytävässä kosketinkylmyydessä.
Albumin viimeinen osuus ”How Insensitive” on kolmen raidan ja yli 24 minuutin mittainen sukellus alitajunnan syviin vesiin. Äärimmilleen karsitut sävellykset ovat kaikessa minimalismissaan miltei töykeitä ja pitkälti päälle yksitoistaminuuttinen I Feel Everything palaa takaisin Lynch-universumin hulluuteen, yrittäen löytää mantramaisesta itsestään häntää, jota lähti joskus alussa jahtaamaan.
Musiikin tauotessa on vaikea sanoa, mitä albumista pitäisi sanoa. Paikat joista HAYV kappaleillaan kertoo, eivät välttämättä ole niin syvällä varjoissa kuin aluksi luulisi, ei ainakaan jos antaa katseensa karata jonnekin näkyvän tuolle puolen. Regret ei ole helppo purtava, mutta jos haasteeseen uskaltaa vastata voi levyn öiseen ja savuiseen maailmaan vaikka ihastua.
Tamperelaisen Janne Perttulan instrumentaali-soolo näppäilee öisessä tummuudessa pelkistettyä ja kaikuhumisevaa sähköistä kitaraa, maustaen kokonaisuutta välillä lyömillä ja maalauksemmisilla kaarteilla. Sukua Morriconelle, Badalamentille ja Magyar Posselle.
Linkki:
heroinandyourveins.net
(Päivitetty 11.12.2012)
