Julkaistu: 22.04.2009
Arvostelija: Mika Roth
Verdura
Palasten loksahtaessa kohdilleen musiikki voi olla voima, joka kirjaimellisesti taikoo sarjakuvamaisia välähdyksiä kuulijan mieleen. Heroin And Your Veins on Janne Perttulan kolme vuotta toiminnassa ollut instrumentaaliprojekti, jonka tummasävyinen maailma saa pääni vilisemään mustavalkoisia, sateen piiskaamia sekä loputtoman öisiä kuvia.
Kahden vuoden takainen Dead People´s Trails yllätti jo väkevällä elokuvamaisuudellaan, sekä äärimmäisen vahvoilla Angelo Badalamenti – Ennio Morricone vaikutteillaan, jotka saivat vertaamaan teosta David Lynchin elokuviin. Yksinäisten sielujen alastomat maisemat tuntuivat nousevan esiin tavalla joka oli tyystin uutta kotimaisessa musiikkikentässä. Toisella pitkäsoitollaan HAYV jatkaa pitkälti näissä samoissa vähäeleisissä tunnelmissa, mutta toki pientä kehitystä ja muutosta voi havaita siellä sekä täällä. Levyn kymmenen raitaa on järjestetty väliotsakkein neljään näytökseen ja osuuksien otsakkeet (Midnight Music, Death Sits Down, Hangover & Rain sekä Red Pavement) kertovat jo nimillään paljon tarinan kulusta.
Öisen kaupungin hämärät, varjoisat kadut sekä niillä tapahtuvat pienet sekä isommat murhenäytelmät ovat kuin heijastuksia Sin Cityn maailmasta, jossa kaikki on luonteeltaan karrikoitua, sävyillä korostettua, sekä monimerkityksellistä. Kappaleiden minimalistisia äänimaisemia hallitsee kitara, jonka tukena kuullaan satunnaista perkussiointia, vaimeita koskettimia, sekä silloin tällöin suruisaa bassottelua ja viiltävää saksofonia. Poikkeuksellisen alakuloisen ja pitkän kapakkakierroksen käyneen Nick Caven voisi kuvitella päätyvän soittamaan jotain tällaista, tosin vasta aamun pikkutuntien aikaan, kun nopea energia on kulutettu loppuun ja päästään lähemmäs oleellista.
Debyytillään HAYV ei saanut pingotettua jännitettä ihan koko kiekon mitalle, mutta Nausea pitää kuulijan otteessaan avauksena kuultavan Intoxicationin alusta aina viimeisenä soivan The Gutterin loppukaikuihin saakka. Täydellisyyttä hipova kokonaisuus kaipaisi ehkä jotain pientä yllätystekijää tai kaavan rikkovaa elementtiä, mutta kirotun kova paketti tämä on jo näinkin.
Tamperelaisen Janne Perttulan instrumentaali-soolo näppäilee öisessä tummuudessa pelkistettyä ja kaikuhumisevaa sähköistä kitaraa, maustaen kokonaisuutta välillä lyömillä ja maalauksemmisilla kaarteilla. Sukua Morriconelle, Badalamentille ja Magyar Posselle.
Linkki:
heroinandyourveins.net
(Päivitetty 11.12.2012)