Aino Venna: Waltz To Paris (EP)

Rapu

Aino Vennan edelliseen musiikkinäytteeseen verrattuna jo helmikuussa julkaistun mutta vasta nyt meille saapuneen Waltz T Paris -EP:n keskiössä ei ole enää vain nainen ja kitara. Vaikka kitaraakin toki kuullaan, on kaiken ytimenä kuitenkin nimenomaan Aino Vennan hypnoottisen iholle tuleva laulu, kaikesta viipyilevästä toteavuudestaan huolimatta. Muutoksia on tapahtunut myös bändissä, sillä nopealla silmäyksellä yksikään edellisen soittajista ei ole mukana tällä viisibiisisellä maestroa lukuunottamatta. Kielillä, puhaltimilla, heleillä lyömillä ja koskettimilla aseistautunut yhtye lähinnä sivelee, vaikka välineitä käytetäänkin runsaasti. Pienillä elementeillä luotu painostavuuden tunne on upea.

Mikä ei tarkoita sitä että Waltz To Paris olisi pelkkää jumittavaa pysähtymistä., vaikka juuri sille rakentuu avausraita War Song. Heleästi svengaava Sunsets pistelee pieni hymy huulilla lähes veikeästi ja nimibiisin raukea valssinpyörre chanson-maailmoineen saa kyllä tanssinkin aikaan, vaikka sama hypnoosi leimaa sitäkin. Traditionaali Trouble Of The Worldin nuotiokitaratulkinta on mahtavan pysäyttävä, oikeastaan vain autereinen näppäily Love/God jättää hieman kylmäksi, vaikka laulusta lämpöä hyvin hehkuukin.

Tuntuu siltä että Venna on kasvanut biiseissään harjaantuneemmaksi ja "valmiimmaksi" ja folkpop-yhtyeen tunnelmanluominen ja instrumentaatio ovat korkealla tasolla. Hypnoottinen ja intiimi asioiden ääreen pysähtyminen ja laulurekisterin tarkoin harkittu toteavuus, josta noustaan vain hetkittäin isompiin kaariin, on komeaa kuultavaa. Näkemyksestä nostan hattua.