Stupidity: Move

Go Fast

Tämä arvio voisi olla – muutettavat muuttaen – aika samannäköinen kuin Stupidityn edellisen levyn, parin vuoden takaisen Illegal U-Turnin arvio. Tukholmalaisyhtye jatkaa nimittäin kolmannellakin albumillaan työtä perinteikkään autotallirockin parissa, kuulostaen kivalta ja tutulta, mutta ei juurikaan omaperäiseltä.

Moven raidoille on kuitenkin tallentunut tekemisen tunnetta siinä määrin, että omaäänettömyyden antaa anteeksi. Musiikkinsa perusteet 60-luvulta hakenut Stupidity eroaa monesta vastaavan laidan yrittäjästä hyvällä ja irtonaisella otteellaan. Luottamus itseen kuuluu välittömänä rentoutena, eikä yhtyettä voi syyttää pingottamisesta, vaikka meno on tiukkaa.

Ruotsalaisnelikon perusainekset ovat suorahko komppi, karhea laulu, polku-urut ja klassisen villi autotallikitarointi: Yeah Yeah Yeah (Walk A Mile In My Shoes), Move, She Said, Midnight To Six Man jne. huolehtivat perinnenälkäisistä. Sulavan garagen rinnalla kuullaan kuitenkin muutakin. Reflections ja sen pianon luoma savuinen kapakkatunnelma tuo ensisijaisesti mieleen Shadowplayn, hieman erityylisen menijän, eikä I Wannakaan tahdo oikein mahtua talliinsa.

Vaihtelu on tietysti mukavaa, mutta tärkeintä on, että Stupidityn kolmas levy on tiivis ja johdonmukainen rockjysähdys. Ei kannata antaa halvalta näyttävän kannen huijata: Move ei ole maailmojamullistava levy, mutta se on maukas ja hyvältä kuulostava kattaus kunnioitettavia perinteitä.