Endrive: Atonement And Wrath

Omakustanne

Alunperin vuonna 2004 perustettu, mutta nykykokoonpanollaan vuodesta 2009 soittanut Endrive oli edellisen julkaisunsa, vuoden 2008 demon As We Abandon Everythingin aikoihin harvoja tyylisuuntansa edustajia Suomessa – mikä tuo metallin ja erinäisten -core-päätteisten tyylien sekoitus sitten ikinä onkaan. Ja on edelleen, koska kaikki tuon vanhemman julkaisun biiseistä löytyy yhtyeen Atonement And Wrath -pitkäsoitoltakin.

Maailma on kuitenkin parissa vuodessa ehtinyt muuttua ainakin niin paljon, että samankaltaisin musiikillisin eväin liikkeellä olevia yhtyeitä on jo muitakin. Endrivelle läheinen referenssi on yhä usein mainittu Converge, mutta siihen ei juurikaan kannata jäädä kiinni. Kokeilevuutta demonstroivalla introlla käynnistyvä albumi nimittäin osoittaa monessa kohdassa olevansa pelkkää esikuvanosoittelua mielenkiintoisempi kokonaisuus.

Näissä ympyröissä harvemmin kuultu piano tai esim. pahaenteisellä tunnelmalla varustetun The Last Shore -kappaleen kitarointi, joka tuo mieleen lähinnä Our Love To Admiren aikaisen Interpolin, osoittaa, että turkulaisyhtye näkee myös oman laatikkonsa ulkopuolelle. Omassa laatikossakin kuitenkin viihdytään: epänormatiivisen rytminen ilottelu, raskaat mutta kiivaat kitarat ja Henri Björklidin ajoittain yksitoikkoiseksikin käyvä rääkyminen muistuttaa, mistä Endrivessä pääosin on kyse – hösseliin pohjautuvasta kohkaamisesta. Parhaimmillaan muhkeasoundinen Endrive on silloin, kun se uskaltaa kurkkia aidan yli, mutta on se hyvä myös ollessaan hieman perinteisempi.

Energinen Atonement And Wrath ei kokonaisuudessaan ole innovatiivisuuden riemuvoitto, mutta sen minkä se häviää tavanomaisuudessaan, se voittaa tinkimättömyydellään. Moneen suuntaan sätkivä, mutta hieman tylsistä biiseistä rakennettu corekimppu ei ehkä jätä itsestään suuria jälkiä, mutta on silti hengästyttävä kokemus, jonka pariin tekee mieli palata. Ehdottoman positiivinen rykäisy.