Jääportit: Voimasuo

Epidemie

Jääportit on yhtye joka hämmentää edelleen, vielä viisi vuotta sen jälkeen kun törmäsin ryhmän Uumenissa albumiin. Tuona aikana Tuomas Mäkelän projektina aloittanut Jääportit on kehittynyt, kasvanut, muuntunut sekä vahvistunut. Tätä nykyä orkesteri on oikein duo, kun Mindy Heinonen on liittynyt mukaan vahvuuksiin.

Elektronisen ambientin puolihämärissä seikkaileva Jääportit pistää kuulijansa koetukselle heti kättelyssä. Albumin avaava yksitoistaminuuttinen Tuulten tuoja kasvaa hiljaisesta alkuhuminasta vahvaksi pienoisteokseksi, jossa yhtyeen tutut vahvuudet esittäytyvät yksi kerrallaan. Mestarillinen tunnelman luominen harvoja elementtejä käyttäen, minimalistiset mutta tarttuvat sointukuviot, juuri oikeat soundit sekä äänet. Mäkelän Midaksen kosketus soundien suhteen on suorastaan mystinen, silloinkin kun kappale ei tunnu menevän enää oikein mihinkään.

Verrattuna bändin aiempiin tuotoksiin Voimasuo on selvästi rockimpi, tai ainakin post-rockimpi levy. Vangeliksista on siirrytty kuin huomaamatta lähemmäs Recoilin industrial sävytteistä electronicaa, jossa on myös nähtävissä selkeä pop-rock sävy. Ei tässä vielä mitään radiosoittolistoja valloittavaa olla tehty, mutta siihenkin löytyy jo selkeää potentiaalia. Pohjimmiltaan sävellykset ovat äärimmäisen tarttuvista aineksista tehtyjä vaikka niitä onkin venytetty miltei loputtomiin. Heinosen viulu tuo kokonaisuuteen persoonallista virettä ja neidon laulua olisi kuullut mieluusti muillakin raidoilla kuin ainoastaan instrumentaali-kuvion rikkovalla Hengenvaaralla. Upeaa kuultavaa elämän hiljaisempiin hetkiin, jolloin on aikaa syleillä rauhaa ja rikkoutumattomuutta.