Jääportit: Uumenissa

Firebox

Pohjanmaalainen yhden miehen projekti Jääportit on, kuten levyn saatteessakin osuvasti todetaan, omintakeista syvyystunnelmointia seesteisissä, kaukaisissa äänimaisemissa. Tuomas M. Mäkelän vuonna 1997 käynnistämä projekti on ennen tätä pitkäsoittoa julkaissut yhden miniCD:n ja yhden kasetin. Nämä julkaisut tosin tapahtuivat jo viime vuosituhannen puolella.

Uumenissa levyn lähes katkeamaton musiikillinen matka kestää joitain sekunteja päälle tunnin, ja se on jaettu kymmeneen eri osioon, joita voinee kutsua vaikka kappaleiksi. Tunnelmat ovat äärimmäisen rauhallisia kun koneilla, uruilla ja mellotronilla luodut äänimaisemat eivät juuri nopeita liikahduksia tee. Enemmänkin luotetaan hitaaseen, loppuun asti harkittuun etenemiseen, mikä tiukalla puristisuudellaan nostaa hetkittäin mieleen kuvia japanilaisen kivipuutarhan tyyppisestä rytmisestä, aaltoilevasta rauhallisuudesta. Minkäänlaisia vokaaleja ei ole tarjolla, vaan mielikuvitus saa vastata lyriikoiden osuuksista.

Kiivaimmillaan musiikki tuo mieleen Vangeliksen, mutta hänetkin tosin hyvin etäisesti. Huolimatta lähes uneliaan hitaasta virtauksestaan osaavat nämä verkkaiset äänimaisemat nostaa yhä uusia kuvia esiin ja kaikesta hauraudestaan huolimatta teemat pysyvät kuin pysyvätkin kasassa. Suositeltavaa musiikkia heille joilla ei ole kiire minnekään (ainakaan tätä kuunnellessa) ja jotka osaavat arvostaa esimerkiksi Mike Oldfieldin alkupään tuotannon teoslevyjä.

Kaunista tämä on siis kaiken kaikkiaan, mutta omaan makuuni vähän turhan verkkaista. Olisin kaivannut mukaan hieman lisää sähköisyyttä ja variaatioita, joita esimerkiksi Conscientian demolta löytyi huomattavasti enemmän.