Ääniportti: Manaaja (EP)

Ääniportti on vuosien saatossa julkaissut nipun tasokkaita pikkukiekkoja, joille on siunaantunut monia ensiluokkaisia kappaleita. Suomenkielisellä raskaalla rockilla uransa aloittanut ryhmä viivähti Desibelin Valokeilassakin reilu kolme vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoi siirtymä raskaan metallin puolelle käydä ilmiselväksi ja tätä nykyä Ääniportti onkin laskettavissa puhdasveriseksi metallibändiksi. Tasokkaista julkaisuistaan huolimatta yhtye on edelleen syystä tai toisesta vapailla markkinoilla, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Manaaja ep:n kuudessa kappaleessa on kuultavissa edellisen Korppi kiekon kaikuja ja tällä kertaa ero edelliseen tuotokseen on aiempaa vähäisempi. Tyylillisesti orkesteri lähentelee Kaakkois-Suomen suurten suomenkielisen metallin nimien tonttia, mutta kuten ennenkin – Ääniportilla on oma uniikki tyylinsä, joka erottaa sen genren lukuisista muista yhtyeistä edukseen. Etenkin Hakattu hauta käy oivana osoituksena siitä, kuinka erilaisia kappaleita Ääniportti osaa työstää. Periaatteessa palaset ovat tuttuja, mutta niiden järjestystä on mahdoton ennakoida ja mukana on aina jotain joka yllättää. Edellisen perään soiva Aika pysähtyy ei taas nimestään huolimatta jää junnaamaan, vaan yhdistää raa´an metallin ja melodisen koukukkaan kertosäkeen.

Manaajalta ei löydy sitä suurta kappaletta, joka nousisi kaiken muun yläpuolelle loistavaksi majakaksi mutta kokonaisuutena kiekko on orkesterille tuttuun tapaan kova. Pieni satsaus monipuolisuuteen ei silti olisi pahitteeksi, sillä nyt raskas runttaus uhkaa kääntyä jo itseisarvoksi.