Hacride: Lazarus

Listenable

Pari vuotta sitten pidin ranskalaisen Hacriden toista kokopitkää Amoebaa sen verran onnistuneena tuotoksena teknisen ja progehtavan death metalin kentällä, että se nousi kärkikastiin vuoden 2007 levyjä listatessani. Kenties sitä osittain selitti hurja alkuinnostus, joka konkretisoitui melkoisen tiheänä kuunteluttamisena. Joka tapauksessa se iski ilmeisen kovaa taannoin. Odotukset ovat siis sangen korkealla uutukaista hypistellessäni. Kykeneekö nelikko lähellekään samaa?

Ensimmäinen kuuntelukerta heitti levyn hyvin pitkälti ohi korvien, muutamaa mehukasta riffiä lukuunottamatta. Uusintakuuntelu avasi sisältöä jo huomattavasti enemmän. Hymynkare hiipi huulille biisi toisensa jälkeen. En joutunut pettymään, päinvastoin. Reilut parikymmentä kuuntelukertaa on takana eikä vieläkään puuduta. Ranskalainen metalli alkaa hiljalleen tuottaa varteenotettavia artisteja. Mitä Gojira edellä...

Hacriden vahvuus teknisen osaamisen lisäksi on suoraviivaisen tykityksen ja melodioiden sekä tunnelman luomisen pätevässä yhdistämisessä. 15-minuuttinen avausraita To Walk Among Them ei päästä helpolla, mutta kestää monine tasoineen alusta loppuun saakka. Perässä seuraa Act Of God joka junttaa kyselemättä maanrakoon, kunnes päättyy haikeaan pianomelodiaan. Koskettimien rooli tuntuu muutenkin korostuneen, joskin ne ovat edelleen lähinnä hienovaraisesti taustalla. Ne antavat kuitenkin oleellisen lisänsä biiseihin joista huokuu kautta linjan tietynlaista mahtipontisuutta. Tätä tukee loistavasti jyhkeä äänimaailma. Lisäksi tuntuu että vokalisti Samuel Bourreau on saanut tuotua ilmaisuunsa lisää ulottuvuutta. Raivokas karjuminen on saanut seurakseen puhtaampaa huutoa ja se toimii.

Hacride ei varmasti välty vertauksista Meshuggahiin, edellä mainittuun Gojiraan ynnä muihin vastaaviin. Joillekin Poitiersin poppoon musiikki on kasvotonta tai liian kikkailevaa. Mielestäni bändi on kyennyt kuitenkin luomaan oman ilmeensä eikä kikkailuun todellakaan sorruta liiaksi. Pätevä soittotaito vain antaa enemmän mahdollisuuksia sävellysten suhteen. Ja nämä mahdollisuudet yhtye myös käyttää. Lazarus on vahvojen sävellysten muotoilema ehyt kokonaisuus, jonka myötä Hacriden soisi kiilaavan jalkaansa tukevammin metallimaailmaa ja unohdusta erottavan oven väliin. Sen se on ansainnut tinkimättömyydellään.