Murmansk: Eleven Eyes To Shade

Ranch

Helsinkiläinen Murmansk sai nopeasti loistavan omakustanne-debyyttinsä Chinese Locksin jälkeen levytyssopimuksen, mikä ei ole yllätys. Sen verran vakuuttavaa jälkeä nelikko tekee kaikuisen särövallittelunsa kanssa. Vaikka Eleven Eyes To Shadeä ei ole rukattu ikuisuuksia, ei mittari ole missään nimessä kääntynyt laskuun. Tumman aggressiivinen soundi on ehkä vielä tiivistinyt entisestään. Tyhjien täyttävä polveileva junnaus ja Laura Soinisen pehmeän vaaniva ja in-your-face hyökkäävä mutta samalla jotenkin ajattoman haaveileva laulu lyövät keskenään kättä entistäkin sulavammin. Tai ainakin yhtä toimivasti kuin ennen.

Murmansk on niitä bändejä, jonka levyihin sukeltaa kuin tahtomattaan syvemmälle ja syvemmälle mitä enemmän niitä kuuntelee. Niinpä Eleven Eyes To Shadekin tuntui aluksi kaipaavan hiukan lisää yksittäisiä kappaleita loistavan soundi-pakettinsa rinnalle. Mutta enää ei ole niin vaan yksilötkin alkavat erottua. Jonka lisäksi soundista nousee koko ajan vahvemmin basson juoksevuus ja lyömien koukuttava polveilu. Kokonaisuutena ”ahdistavan aaltoileva tumma tapetti” on rikasta ja sulavaa. Vaikka Lauran laulu onkin persoonallisuudellaan ja kantavuudellaan toki erittäin näkyvä (tai kuuluva) elementti, niin Murmanskin soundissa laulun ja soiton yhteistyö vie paketin yksittäisten osien yläpuolelle. Niin kuin asian toki pitäisi aina olla, kokonaisuus enemmän kuin osien summa. Oltiinpa sitten Paper Dustin haikeilevimmissa maalailuissa tai Sumacin raivokkaissa tykityksissä, Murmanskin tummasti jyräävä valli etenee sulavasti kuin huipputason primadonna.

Ei tälle voi oikein muuta kuin nostaa kädet pystyyn.