Digitaalimiehet: Digitaalimiehet

Lipposen Levy ja Kasetti

"Tervetuloa digitaaliaikaan, tervetuloa aikaan musiikin!" Digitaaliajassa luvassa: yksinkertaista mutta tehokasta svengiä, syntetisaattoreita, kitaraa, ujelluksia, elektroa, omintakeista laulua ja lauluntekstejä. Jo kiinnostaa!

Digitaalimiesten lupaukset kuulostavat hyviltä, mutta ne eivät täyty. Tamperelainen elektrorock-yhtye vaikuttaa oivalliselta, ja ilmeisesti onkin elävänä juuri sitä, mutta levyltä kuunneltuna se ei vakuuta. Digitaalimiesten debyytti on kuin väljähtänyt Laitilan sitruunasooda. Se, mitä etiketissä seisoo, herättää veden kielelle, mutta maku ei vastaa mielikuvia. Odottaa pirskahtelua, saa valjua hiilihapotonta lientä.

Vuonna 2005 perustettu Digitaalimiehet on Noora Federleyn, Sanna Järvelän ja useistakin yhteyksistä tutun (tässäkin osoitteessa fanitetun) Ville Pirisen muodostama trio, joka soittaa pienieleistä elektrorokkia kitaran ja kaksien koskettimien kera. Kaiken pohjana ovat Federleyn ja Järvelän kosketinkuviot. Vilpittömän simppeleiden sormitteluiden päälle Pirinen laulaa tunnistettavalla äänellään. Tällä kertaa tosin suomeksi, mikä saa kiinnittämään huomiota sanoituksiin. Tekstejä on sanottu pysäyttäviksikin, mutta riekaleiksi repimisistä, jengimerkeistä ja rokkaamisesta kertovat sanat tuntuvat latteilta. Kokonaiskuva on kunnossa, sillä rummut soittanut tuottaja Tomi Leppänen on luonut levylle yhtenäisen soundimaailman, mistä plussaa. Tunnelma sivukorvalla kuunneltuna on vilpitön ja hauska.

Mutta jokin tässä häiritsee. Albumi tuntuu - kenties suurten ennakko-odotusten vuoksi - pettymykseltä. Mieli tekisi saada tästä rutkasti enemmän irti, mutta makua ei vain irtoa. Riemukkaitakin hetkiä silti löytyy. Esimerkiksi Kaakon konttori venkoaa ovelan synakuvion varassa. Levyn hienoin hetki, puolikkaan tähden arvoinen kymmenminuuttinen lopetusraita Rokataan toimii hypnoottisuudessaan hienosti, mutta sekin jättää loputtuaan tyhjän olon: Miksi rokkaus loppui jo nyt, haluan lisää! Kuulija saa pienen maistiaisen yhtyeen potentiaalista, muttei täysinäistä elämystä.