Wojciech: Monstrolento

M.Dulor

Parin vuoden takaisella Sointulalla hurmannut Wojciech on yksi suomalaisen nykypopin syyttä suotta aliarvostetuimpia nimiä. Jo neljännen pitkäsoiton julkaissut turkulainen yhtye esittää omaäänisen herkkää ja utuista rockia, ollen välillä tunnelmapopin maastossa ja ajoittain varsin rouhean progressiivisilla kierroksilla. Vertailukohteet on jo vuosia haettu mm. sellaisten yhtyeiden tuotannosta kuin Sigur Rós, The Flaming Lips ja Mercury Rev, mutta tämä kertoo vain osan totuudesta. Yhtyeen keulahahmona näyttäytyy laulaja/kitaristi Jari Oisalo, jonka kiehtoviin kielikuviin ja popsävellyksiin Wojciechin lohdullinen musiikki paljon perustuu. Harmillisen harvoin keikkaileva ja vielä vähemmän mediassa näkyvä bändi on ollut yksi tämän vuosikymmenen ilahduttavimpia suomalaisyhtyeitä.

Uutukaisella Monstrolento -pitkäsoitolla ei valitettavasti Sointulan usvaiseen herkkyyteen ja unenomaiseen maagisuuteen ylletä. Albumi on yksinkertaisesti edeltäjäänsä epätasaisempi ja paikoin ennalta arvattava, mutta onneksi hienoja kappaleita ei Monstrolennoltakaan puutu. Huomenta, taivaallinen pallo toimii persoonallisena avauksena, Kömmin riisuu kauniilla melodiallaan, mutta varsinainen merkkiteos on runollinen Leijuvan lähiön lapset, joka vähäeleisyydessään on koskettava tähtiin tuijottelun taidonnäyte. Väliin tarjoillaan instrumentaalipaloja, jotka tukevat hallitsevaa tunnelmaa taidokkaasti.

Albumilta ehkä uupuu Sointulalta muistettavan Ilotulta -kappaleen kaltainen valloittava ja helposti lähestyttävä pop-laulu, mutta kulmikkaiden tunnelmakuvien ja sähköisen haikeiden äänimaailmojen tekijänä Wojciech on vastustamaton. Lopulta vain tympeä ja väärällä paikalla esiintyvä nimikkoraita Monstrolento sekä väkinäinen Jauhamme tomuksi jäävät vaatimattomiksi harjoitelmiksi.