Julkaistu: 21.02.2009
Arvostelija: Otto Suuronen
If Society
Kullanhohtoisen tyhjentävällä kannella varustettu Melancholydisco 2 jatkaa siitä mihin edeltäjänsä, vuonna 2005 julkaistu hopeinen Melancholydisco jäi. Tarjolla on kuusi, alun perin Anything Can Stop Us (2005) ja Wonderabilia (2007) -albumeilla ilmestynyttä kappaletta uudelleenkäsiteltynä. Lisäksi erikoisalbumilla on myös kolme uutta synthpop-biisiä sekä Ada Bell (In A Montage) -nimiseksi kastettu, maalauksellisen hyytävä instrumentaaliraita.
Kymmenen vuoden ikään tänä vuonna ehtivä Viola on kulkenut jo melko pitkän tien The Cure -henkisestä goottipop-yhtyeestä elektronisen räiskähteleväksi, mutta surusilmäisen haikeaksi discoduoksi. Yhtyeen kokeilevasta luonteesta kertoo myös Melancholydisco 2, sillä remix-versioiden joukosta tavoittaa niin Reginan retusoiman Outsider Coden pysäyttävää akustista kapakkapianosvengiä, Black Audion The Deadweightsin urbaania elektrorytmiä kuin Videovalvonnan tahallisen pakotettua konepörinää (Invisible Revolution). Eniten alkuperäisestä eroaa Planet Struckista muokattu Kiva Tekkno Supplies Arena Remix, jonka pitkitetty technosoundi karkottaa kuulijansa viimeistään kolmen minuutin kohdalla.
Melancholydisco 2 onkin kiistämättä Violan tähänastisen levytysuran ongelmallisin purtava, sillä vaikka levyä työstettiin ilmeisen kauan, ei uusista biiseistä löydy edeltäjänsä Sad Eyed-Disco Dancersin tai Strange Delightin kaltaisia iskusävelmiä. 1980-luvun Depeche Modea modernilla sykkeellä tarjoileva We Owe Love päässee tässä lähimmäksi, The Hardest Hit kumartaa selvästi Pet Shop Boysin suuntaan ja Fleeting Worldin olemassaolon oikeuttaa kappaleen poikkeuksellisen kaunis pop-melodia. Ajatus lentää kuitenkin sellaiseen hypoteesiin, että kuinka upealta viimeksi mainittu kuulostaisikaan hillitympänä, tähtiintuijottelevan Tearcandy -levyn aikaisena tulkintana.
Näillä näkymin Violan viimeiseksi fyysiseksi levyjulkaisuksi jäävä Melancholydisco 2 kasvanee kuuntelussa edeltäjiensä tapaan, mutta siltikin sympaattisen kaksikon toivoisi tarkentavan tyylisuuntaansa seuraavia (digi)tuotoksia silmälläpitäen. Eeppinen kaihoballadi tähän väliin tekisi hyvää…
80-lukuisen kohtalokasta, kuulasta ja sähäkkää tähtiintuijottelua esittävä kotimainen yhtye lähti kakkoslevyllään Anything Can Stop Us hivenen koneisampaan suuntaan. Yhtyeen nykyinen mollidisko sykkii elektronisesti ja maalaa melankolisesti.
Riku - laulu ja kitara
Tommi - rummut ja ohjelmointi
Huhtikuussa 2009 yhtye päätti lopettaa fyysisten levyjen julkaisemisen ja jakaa nyt kaiken vanhan materiaalinsa ilmaiseksi omassa musiikkiklubissaan, jossa myös ilmestyy jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä uusi biisi.
Viola Music Club
Kotisivu: pophurts.com
(Päivitetty 19.3.2010)