Common: Universal Mind Control

Geffen

Viime kesänä Ilosaarirockissa villinnyt Common on tehnyt reilun 15 vuoden urallaan huiman loikan underground-sankarista näytteleväksi Gap-mannekiiniksi. Vaikka vankimmat puritaanit lienevät hylänneet jo toivonsa miehen suhteen, on musiikillisesti katsottuna Commonin tuotanto ollut tasaisen laadukasta läpi vuosien. Vuoden 2005 Be oli yhtä soul-samplejen juhlaa, mutta uudella Universal Mind Controlilla Common hyppää Neptunesin tuella tulevaisuuden äänimaisemiin.

Common on ilmeisesti ollut niin varma Barack Obaman voitosta, että on päättänyt tehdä juhlia varten futuristisen soundtrackin. Kantaaottavuus nimittäin on taka-alalla, ja tilalla on seksiä, rakkautta ja positiivista energiaa. Ja mikäs siinä, Common pyyhkii kaiken maailman autotune-päissään olevilla bileräppäreillä lattiaa, ja pyöräyttää yhden viime vuosien viihdyttävimmistä hiphop-albumeista.

Nimikappale starttaa 40-minuuttiset kemut vastustamattomalla imulla, eikä matkan varrelle varsinaisia huteja ole eksynyt. Cee-Lon tähdittämä Make My Day on aurinkoisuudessaan silkkaa Gnarls Barkleyta ja Sex 4 Suga osoittaa, ettei Neptunesin taito tehdä yltiötarttuvia hittejä ole kadonnut minnekään. Changes on puolestaan oiva esimerkki Commonin positiivisuudesta: siinä missä 2Pac ei reilut 10 vuotta sitten uskonut muutoksiin, on Common varma paremmasta huomisesta.

Uutuudellaan Common kurkottaa paikoin myös hiphopin ulkopuolelle. Esimerkiksi Martina Topley-Birdin vokalisoima Everywhere on kevyen elektro-vaikutteinen pophitti, joka voisi löytyä vaikkapa Annien levyltä. Mies tekee kaiken kuitenkin pettämättömällä tyylitajulla, minkä ansiosta levy ei ole lainkaan hajanaisen tuntuinen. Varsinaista valittamisen aihetta Universal Mind Control ei anna, mutta sen tekemä vaikutus ei yllä pintaa syvemmälle.