Velvetcut: Hussshhh (The Sound Of Sorrow And Silence)

Firebox

Melkein kolme vuotta sai kulua ennen kuin Velvetcut julkaisi jatkoa debyytilleen. Tuona aikana yhtye on siirtynyt pohjanmaalta Helsinkiin ja jossain prosessin vaiheessa Velvetcut on myös löytänyt omimman itsensä. Tätä nykyä yhtyeestä puhuttaessa onkin syytä unohtaa ne aiemmat HIM ja Cure viittaukset, sillä tuulet ovat kääntyneet uusiin suuntiin. Goottirock ei ole jäänyt tyystin taakse, mutta kyseisen genren klisheet ovat vaihtuneet Pearl Jamin tunnelmiin, sekä Roger Watersin aikaisen Pink Floydin kaikuihin.

Kaiken perusta on edelleen rockin syvissä mullissa, mikä kuuluu jo avausraita Chameleonilla, mutta vasta ilahduttavan helposti kokeellisen rockin tontille hyppäävä Communication Failure osoittaa kuinka kauas Velvetcut onkaan matkannut alkupisteestään. Vaivattomasti etenevä raita yhdistelee voimapopin, uusgrungen sekä retrorockin perintötekijöitä lopputuloksen ollessa silti tuoreen raikas, monivivahteinen ja voimakas. Kaikki rockin aikakaudet 70-luvusta eteenpäin voi löytää helposti Hussshhh:in käänteistä, mutta mikään niistä ei nouse yhtyeen oman soundin edelle. Velvetcutin suurin saavutus onkin siinä, kuinka kaikki nämä eri ajanjaksot, tyylisuunnat sekä näkemykset on sulautettu vapaasti hengittäväksi ja juuri sopivan karsituksi kokonaisuudeksi. Stereotypen juureva rockaus kääntyy vaivatta kertosäkeen ilmavaan leijailuun, eikä miltei kahdeksanminuuttinen Coming Home tunnu koskaan kestävän viittä minuuttia kauempaa. Tarkka kuulija saattaa löytää albumilta vaikka mitä, mutta yksikään raita ei silti tukahdu materiaalin runsaudesta. Aivan tyylipuhdasta klassikkoa ryhmä ei vielä tällä kertaa pyöräyttänyt, mutta mikäli nousujohteinen suunta jatkuu vastakin, saattaa seuraavasta julkaisusta jo kehkeytyä sellainen.