Velvetcut: 13

Firebox

Seinäjokelainen Velvetcut syntyi aivan viime vuosituhannen loppumetreillä laulaja/kitaristi Tomin ympärille. Modernia rahdun verran tummempiin sävyihin kallellaan olevaa rockia veivaava ryhmä kävi nopeasti läpi tutun miehistönvaihto rumban, kunnes oikeat tekijät alkoivat hiljalleen löytyä. Vuosien saatossa bändi pyöräytti muutaman pienjulkaisun, mutta vasta nyt on todellisen debyyttipitkäsoiton aika.

Velvetcutin rockaava kevytmetalli on kaikkine goottivaikutteineen selvästi läheistä sukua niin HIMille, kuin parille muullekin popmetallin valtayhtyeelle. Välillä ryhmä viistää jo sen verran läheltä näitä orkestereita, että esimerkiksi kauniisti tunnelmoiva Comfortable Silence tai seesteinen Blown Out The Flame voisivat hyvinkin olla heartagrammistien aikaansaannoksia. Onneksi nelikko pysyy sentään suurimman osan ajasta riittävän etäällä kevytgootti tunnelmoinneista ja keskittyy rouheampaan rockaukseen, joka kiistatta onkin sen vahvinta osa-aluetta. Soitosta on kuultavissa myös pieniä viittauksia electro-rockin suuntaan, mikä tuo muutamaan kappaleeseen aivan uutta eloa.

Levyn tuotannosta, äänityksestä ja miksauksesta vastaava monitoimivelho Mikko Herranen on saanut aikaiseksi (jälleen kerran) rautaista jälkeä, ja Velvetcutin rockauksessa onkin verratonta voimaa ja riittävästi raikkautta. Selkeä ja puhdas äänimaisema tekeekin oikeutta ensinnäkin Tomin hienolle lauluäänelle ja toisekseen itse sävellyksille. Kiekon ainoa heikompi puoli on kappalemateriaalin lievä sillisalaattimaisuus, mikä tosin saattaa johtua niinkin yksinkertaisesta syystä, että materiaalia on kertynyt varmasti jo pitkältä ajalta.

Yhteenvetona voi todeta, että Velvetcutin debyytti on pienistä puutteistaan huolimatta lupaava avaus yhtyeeltä, josta kuullaan varmasti vielä lisääkin. Tulevaisuus näyttää lähteekö ryhmä kallistumaan reippaamman electro-rockin vai popahtavan tunnelmametallin puolelle. Omasta puolestani ja tämän debyytin valossa toivoisin, että nelikko valitsisi sen rockimman vaihtoehdon.