Julkaistu: 16.01.2009
Arvostelija: Mika Roth
Shadow World Records
Vuonna 2004 Vanguard räjäytti potin kun se meni voittamaan Wacken Open Air festivaalien bändikisan. Voitto toi muassaan levytyssopimuksen ja debyytti Succumbra näki päivän valon kesällä 2005, minkä jälkeen bändi on viettänyt puolittaista hiljaiseloa. Esikoinen saa viimein jatkoa kun Hydralchemy nyt jatkaa – melkein muttei ihan – siitä mihin debyytti jäi.
Seitsikosta kuusikoksi kaventunut ryhmä työstää edelleen dark metallia, jota höystetään sähkösellolla, sekä mies- ja nais-laululla. Miesvokalisti J. Grym hoitaa örinät, murinat ja korinat, joita sitten väritetään Suvi G.:n melodisella naislaululla. Suvin laulua kuuntelisi mieluusti enemmänkin, mutta Grymin yksipuinen kärinä tahtoo parissa kohdassa puuduttaa. Goottilaiselle perinnölle uskollisia kohtalokkaita tunnelmia punotaan näiden elementtien ja raskaiden kitaroiden avulla. Vaikka tempo pysyy suurimman osan ajasta reippaana onnistuu yhtye silti puhaltamaan muutamaan sävellykseen aitoa tenhoa.
Vanguard taitaa työnsä, mutta sen vakavin ongelma on keskinkertaisuus, joka hiipii parillakin siivulla kuin varkain mukaan. Liian usein ratkaisut ja linjaukset on napattu suoraan goottimetallin oppikirjoista, jotka on tähän mennessä ehditty käymään jo niin monen bändin toimesta lävitse. Ikävä totuus on, että coverina kuultava Type O Negative siivu Black No. 1 on albumin ansiokkain goottiraita.
Vuonna 1999 perustettu kotimainen metalliyhtye.
"Sekä mies- että naisvokaaleja käyttävä ryhmä leipoi melodisempaa goottimetallia, jota vielä maustettiin vähän harvinaisemmalla sähkösellolla."
Kotisivut: www.vanguard.fi
(Päivitetty 16.01.2009)
