Joint Depression on julkaissut uransa aikana monta laadukasta omakustannetta, jotka ovat ammentaneet voimansa tunteiden synkemmästä kirjosta. Eräänlaisena huipentumana tälle kehitykselle toimi reilu vuosi sitten ilmestynyt pitkäsoitto Savage Infinity, joka ynnäsi ryhmän uran turhankin massiivisesti. Vuosi 2008 ei ole ollut helppo yhtyeelle, joka viime vuoden lopulla kutistui traagisesti nelikosta kolmikoksi. Näissä surullisisa tunnelmissa muutaman biisin demosuunnitelma kasvoi lopulta kokonaiseksi albumiksi, jolla orkesteri purkaa jälleen synkkyyttä, joka on tällä kertaa henkilökohtaisempaa kuin koskaan.

Kuten niin monta kertaa aiemmin, myös JD:n kohdalla surutyö on saanut hanat aukeamaan kaikin tavoin. Yhdeksän raidan mittainen Into Something New tekeekin juuri sen, mitä saatteessa luvataan, sillä tällä kertaa ryhmä kärjistää kaiken sen, mikä tekee siitä uniikin. 90-luvun Alice In Chains kaiut sekä uuden vuosituhannen Tool vaikutteet sulautuvat luonnollisella tavalla yhdeksi jatkumoksi. Raskas metallinen jyräys ja kevyemmät elementit täydentävät toisiaan ja kokonaisuus on juuri oikean mittainen. Vihaiset Promise And Betrayal, Diry Little Secrets ja My Crime, sekä näitä selvästi rauhallisempi nimibiisi ovat kukin eläviä esimerkkejä siitä, kuinka JD osaa edelleen luoda toimivaa ja puhuttelevaa musiikkia. Bonusraidaksi sijoitettu Led Zeppelin laina Kasmir on puolestaan nähtävissä eräänlaisena hyvästinä menneille ajoille.

Pöytä pyyhittiin jo edellisellä albumilla tyhjäksi vanhoista kappaleista, joten Into Something New on monellakin tavoin tyystin uudenlainen kokonaisuus, jolla bändin vahvuudet on tiivistetty entistä selvemmin. Lyhyessä ajassa luotu materiaali ei kanna aivan koko matkaa, eikä yhtye ole päässyt vielä eroon lievästä yksipuisuudestaan, mutta tämä on silti lupaava alku uudelle elämälle.