Aural Music

Jokunen vuosi sitten italialainen Theatres Des Vampires tuntui julkaisevan pitkäsoiton per vuosi, mutta sittemmin huima tahti on hiipunut. Edellisen Pleasure And Pain pitkäsoiton julkaisusta onkin päässyt kulumaan jo kokonaista kaksi ja puoli vuotta, mutta odottelu ei ole tällä kertaa ollut suinkaan turhaa. Siinä missä Pleasure And Pain uudisti ja terävöitti yhtyeen ilmaisua, jatkaa Anima Noir samoilla linjoilla entistä päättäväisemmin.

Uransa alkutaipaleella Theatres Des Vampires soitti eräänlaista sinfonista blackmetallia, mutta nuo ajat ovat jääneet jo pysyvästi taakse. Tätä nykyä orkesteri esittääkin puhdasta goottimetallia, ryyditettynä melko suorilla rock vaikutteilla, vokalisti Sonya Scarletin aksenttisen laulun noustessa näkyvään rooliin. Terävimmillään yhtye on melodisten menopalojen parissa ja aloitusraita Kain lieneekin eräs sen tarttuvimmista kappaleista kautta aikain, eikä hieman myöhemmin kuultava The Cult laina Rain jää juuri avauksen varjoon. Tuolla suunnalla ei siis mitään uutta täydenkuun alla, mutta myös tunnelmalliset fiilistelyt luonnistuvat aiempaa paremmin, mistä osuvin osoitus taitaa olla jälkimmäisellä puolella kuultava Butterfly. Ryhmä kokeilee Two Seconds raidalla myös vinhasti etenevää elektro-rockia, joka sekin luonnistuu ongelmitta.
Anima Noir avaa Theatres Des Vampiresille runsaasti uusia suuntia ja mahdollisuuksia, joita ryhmä voisi kyllä hyödyntää tehokkaamminkin. Lord Vampyrin siirryttyä muualle on jäljelle jäänyt yhtye kehittynyt ja kasvanut vahvemmaksi joukoksi. Vaikka albumille on tälläkin kertaa eksynyt pari täyteraitaa, kasvaa Anima Noir aiempia teoksia yhtenäisemmäksi, tiiviimmäksi sekä luontevammaksi kokonaisuudeksi, joka päivittää italialaisten goottimetallin uudelle ajalle. Ensimmäistä kertaa bändi kuulostaakin nyt koko ajan ensisijaisesti omalta itseltään, joten siirtyminen vaikutteiden ottajasta niiden antajaksi lienee tosiasia.