Theatres Des Vampires: Pleasure And Pain

Aural

Italialainen Theatres Des Vampires viettää kymmenvuotis-juhliaan ja mikä olisikaan tähän hetkeen sopivampaa kuin julkaista seitsemäs albumillinen vampyyriaiheista goottimetallia. Oudommaksi vuosipäivän tekee se tosiasia, että bändin entinen sielu ja voimanlähde Lord Vampyr Alexander otti ja lähti soolouralle ennen albumin tekoa. Mihin vokalisti Sonya Scarlet, kitaristi Robert, basisti Zimon Lijoi, kosketisoittaja Fabian ja rumpali Gabriel ovat siis yltäneet ilman entistä johtajaansa? Lienee sanomattakin selvää että Pleasure And Pain on todellinen näytön paikka jäljelle jääneille synkistelijöille.

Hämmästyttävää kyllä Theater Des Vampires tuntuu silminnähden virkistyneen sitten viime vuonna julkaistun Nightbreed Of Macabria pitkäsoiton, jolla bändi kuulosti hetkittäin suorastaan huolestuttavan väsähtäneeltä ja tehottomalta. Pleasure And Pain on edeltäjäänsä verrattuna etenkin ehyempi kokonaisuus ilman turhia kappaleita tai (väärällä tavalla) kuolleita hetkiä. Uudistettu soundimaailma onnistuu samanaikaisesti kuulostamaan aiempaa huomattavasti modernimmalta ja klassisemmalta. Tästä suuri kiitos kuuluu kekseliäästi käytetyille koskettimille sekä suoremmille kauhu-vaikutteille, jotka tuovat sitä kaivattua verenmakua vampyyrilauman puuhiin. Yhtye ei tätä kirjoitettaessa ole vielä kiinnittänyt uutta miesvokalistia ja levylläkin kaikki miespuoliset vokaalit hoidetaan vierastyövoimalla.

Yhdeksän virallista raitaa ja kaksi välittömästi näiden perään soivaa bonusbiisiä ovat kelpo joukko melodisia goottisävellyksiä, joissa kitara ja koskettimet tekevät tauotta työtä. Ratkaisut eivät ehkä ole kaikkein innovatiivisimpia, mutta Theatres Des Vampires osaa kierrättää genrensä ideoita tehokkaasti ja tuoreella otteella. Biisit kestävät lähes poikkeuksetta kolmesta ja puolesta neljään ja puoleen minuuttia, joten mitään suurimittaisia teoksia kiekolta ei löydy. Huippuhetkiksi muodostuvat ensimmäisenä soiva Pleasure And Pain, tunnelmoivampi Solitude, ilkeästi rockaava ja koukukkaaksi osoittautuva Forever In Death sekä oopperamainen lainaraita Mater Tenebranum.