Spinefarm Records

Kuten jo ennakkoon saattoi vähän ounastella, Espoon viikateryhmän kuudes pitkäsoitto jatkaa entisestään ryhmän musiikin rankentamista ja suoristamista. Kahden ja puolen vuoden takainen Are You Dead Yet? albumi ja tuore kiekko ovatkin selkeästi sisaruksia ja ne erottuvat monin tavoin espoolaisten aiemmasta tuotannosta, vaikka Children Of Bodom on edelleen tunnistettavissa jo muutaman sekunnin perusteella. Onkin tavallaan hämmästyttävää, kuinka paljon yhtyeen soundi ja tyyli ovat vuosien varrella muuttuneet ilman, että mitään sen kummempaa dramaattista käännöstä olisi tapahtunut missään välissä. Kuusi albumia muodostavat yhdessä ehyen kaaren, jonka looginen jatke Blooddrunk on, mutta aivan edeltäjiensä tasolle uutukainen ei silti yllä.

Riffivetoisempi tyyli, thrashiin kallistuva rakettirallaus ja kitaroiden sekä synien tuttu kisailu luovat jälleen jokusen unohtumattoman hetken, mutta valioraitojen vastapainoksi muutamalla kappaleella punainen lanka tuntuu hetkittäin karkaavan pahasti. Siinä missä raivoisa avausraita Hellhounds On My Trail ja mahdollisesti vielä sitäkin vauhdikkaampi Tie My Rope ovat laatuluokitukseltaan korkeita, tyytyy mm. nimibiisi lähinnä vain kierrättämään vanhoja ideoita ilman sen kummempaa kunnianhimoa. Tietenkin on aivan luonnollista, että yhtye osuu joskus lähelle vanhoja tuotoksiaan, mutta tällä kertaa uudemmat versiot häviävät melkein järjestelmällisesti aiemmille siivuille. Kiekko pyrkii myös avaamaan ryhmälle uusia uria, mutta nämäkin pyristelyt vaikuttavat vähän ponnettomilta. Ensimmäistaä kertaa COB kuulostaa vain COB:lta, jonka levylle on kaiken kukkuraksi eksynyt suorastaan yhdentekeviä raitoja.

Vaikka Blooddrunk ei siis millään tavoin kykene nousemaan takavuosien tuotosten tasolle, osaa bändi silti luoda edelleen myös tarttuvia kappaleita, joissa riittää pitkäksi aikaa pureskeltavaa. Yhtyeen kannalta tärkein kysymys lienee kuitenkin se, kuinka moni bändin faneista jaksaa enää tosissaan innostua näin tutun kuuloisesta materiaalista – etenkin kun biisien seasta ei tahdo löytyä ainuttakaan todellista ässäbiisiä, johon uusi albumi kiteytyisi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Taidoissa löytyy, näkemystä piisaa, mutta uudet ideat taitavat olla espoon joukkiolla pahasti hakusessa.