Julkaistu: 07.04.2008
Arvostelija: Mika Roth
13th Planet Records
Al Jourgensen kiskoo kaiken mahdollisen irti Ministry-orkesteristaan, ennen kuin yhtye laskeutuu viimeiseen lepoon ja herra Jourgensen keskittyy levy-yhtiönsä johtamiseen. Muutaman kiireisen vuoden sisään julkaistun ”Bush-trilogian” pitkäsoitot ovat olleet pääosin laadukasta indumetallia, eikä retkueen näillä näkymin viimeiseksi tuotokseksi jäävä Cover Up lähde rikkomaan menestyksen kaavaa.
Niinpä Cover Up on yhdentoista ”ministröidyn” lainabisiin katras, jolla kuullaan mm. niin Rolling Stonesia kuin Deep Purpleakin. Ensin mainitun Under My Thumb ja jälkimmäisen Space Truckin´ kuuluvatkin vaivatta kiekon terävimpien vetäisyjen joukkoon. Tämän tyyppistä iloisesti svengaavaa ja eteenpäin rullaavaa hulluttelua kuuntelisi mieluusti enemmänkin, mutta harmi kyllä monet raidat ovat lähinnä täyttä paahtoa samalla kaavalla, eli tarjolla on roppakaupalla tuhtia sahauskitaraa, särötettyä huutoa sekä vihaista pikamarssirumputulta. Resepti toimii jonkin aikaa, mutta kuten The Last Suckerilla myös tällä kertaa paahdosta puuttuu paikoin kantava idea. ZZ Topin Just Got Paid käykin ikävällä tavalla malliesimerkistä, kun puhutaan turhasta täyteraidasta, eikä Huddie Ledbetterin Black Betty saa juuri parempaa tuomiota. What A Wonderful World menee puolestaan kummallakin yrityksellä jo niin överiksi, ettei moista voi oikeastaan edes noteerata. Studiossa on taatusti ollut hauskaa tätäkin rallia työstettäessä, mutta hymy on huomattavasti sitkeämmässä kotisohvalla. Ehkäpä Cover Up, tai ainakin sen räikeimmät rimanalitukset, olisikin kannattanut jättää vaikka Revolting Cocksin tehtäväksi...
Tuoreiden lainojen lisäksi albumilta löytyy myös muutama menneisyydestä tuttu ralli, joita on käsitelty uudelleen. Laiskanpulskealta Filth Pigilta löytyvä Lay Lady Lay toimii nyt monta astetta paremmin, mutta The Doorsin äkeä Roadhouse Blues haiskahtaa taas pahasti happamalle. Black Sabbathin Supernaut sen sijaan puree ja lyö kuin joulupukki konsanaan, kun Jourgensen joukkoineen pääsee irroittelemaan oikein kunnolla.
Albumilla on sen verran monta vierailijaa, että nimeenkin on ujutettu mukaan ”and Co-conspirators”. Komeasta nimilistasta huolimatta apuvoimat sulautuvat kuitenkin niin täydellisesti Ministryn soundiin, että liitenimen olisi voinut jättää vaikka pois, niin selvästi tämä on yhden miehen show´ta. Ministryn uran päätös on toisaalta bändin tyylille uskollinen, sillä Cover Up on samanaikaisesti viihdyttävää, ärsyttävää sekä välillä melkeinpä typerryttävän yksioikoista indumetelöintiä - ja kaiken lisäksi Jourgensen taitaa taas kerran nauraa makeasti partaansa.
Ministry on Chicagossa vuonna 1981 syntynyt yhdysvaltalainen industrial metallin legenda, jonka vaikutusta genreen ei voi liikaa alleviivata. Bändin ura alkoi synapopin parista, mutta jo parin pitkäsoiton sekä levy-yhtiön vaihdoksen jälkeen Al Jourgensen oli saanut asiat mieleiselleen mallille.
80-luvun lopulla Ministry julkaisi peräkkäisinä vuosina kaksi uraa uurtavaa pitkäsoittoa - The Land of Rape and Honey (1988) ja The Mind is a Terrible Thing to Taste (1989), sekä jälkimmäisen kiertueelta tallennetun In Case You Didn't Feel Like Showing Up live ep:n.
Vuonna 1992 Ministry julkaisi viidennen studioalbuminsa ΚΕΦΑΛΗΞΘ / Psalm 69: The Way to Succeed and the Way to Suck Eggs, joka nosti bändin lopullisesti megaluokkaan. Ikävä kyllä menestys toi mukanaan myös megaluokan ongelmat ja 90-luku kuluikin Jourgensenilta huumesotkuissa sekä epätasaisia albumeita harvakseltaan julkaistessa.
Vuonna 2003 ilmestynyt Animositisomina oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja seuraavana kesänä julkaistu Houses of the Molé osui jo maaliinsa. Jourgensen oli jälleen kunnossa ja herran johtama ryhmä on viime vuosina terävöittänyt taas musiikillista linjaustaan sekä poliittista kritiikkiään, joka kohdistuu mm. Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, sekä kyseisen maan presidenttiin. Äärimmilleen tämä hyökkäys meni Rio Grande Blood albumilla, jonka kannessa komeilee öljytynnyriin ristiinnaulittu George W. Bush.
The Last Sucker julistettiin Ministryn viimeiseksi uutta musiikkia sisältäväksi julkaisuksi, minkä jälkeen ryhmä julkaisi vielä lainabiiseistä kasattua materiaalia. Jourgensen pyöritti tämän jälkeen hetken omaa levy-yhtiötä kunnes Ministry aktivoitiin uudelleen vielä kerran. Kitaristi Mike Scaccian kuolema joulukuussa 2012 pisti kuitenkin lopun bändille, joka julkaisi tuon jälkeen vielä viimeiseksi jääneen albuminsa From Beer to Eternity.
Linkki:
thirteenthplanet.com/ministry
(Päivitetty 19.10.2013)
