13th Planet Records

Kaikki loppuu aikanaan ja niinpä myös 80-luvun alkuhämäristä saakka industrial mättöään työstänyt Ministry on pian historiaa. The Last Sucker jää näillä näkymin yhtyeen viimeiseksi albumiksi, joka on kasattu uudesta materiaalista, mikäli Al Jourgensenin puheisiin on luottaminen. Tältä pohjalta odotukset Ministryn uran päätöstä kohtaan ovat luonnollisesti melkoiset, sillä bändi on viime vuosina ollut terävässä vedossa.

Vuonna 2004 ilmestynyt Houses Of The Mole ja kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Rio Grande Blood käänsivät Ministryn soundia reilusti kohti kitaravetoisempaa junttametallia, kun taas aiemmin tänä vuonna julkaistu remix-albumi Rio Grande Dub antoi vastaavasti enemmän tilaa koneille. The Last Sucker sijoittuu tyylillisesti pitkälti näiden kahden maailman väliin, teemallisten aiheiden liikkuessa tutuilla urilla. Vankat kitarariffit ovat siis tälläkin kertaa komennossa ja George W. Bush hallintoineen saa tuta Jourgensenin terävän kielen.

Kaikki on näin päällisin puolin kunnossa, joten miksi albumi saa ”vain” kolme tähteä?

No, ensinnäkin itse kappaleet eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Kaksitoista raitaa kestävä keskitys on kyllä raskasta rutistelua, mutta nyt ryöpytyksestä puuttuvat ne selkeimmät kohokohdat. Kiekolta ei löydy ainuttakaan Burning Inside – LiesLiesLies – Thieves –luokan kappaletta, puhumattakaan mistään Jesus Built My Hot Rodin kaltaisesta päänräjäyttäjästä. Toisekseen Bushin jatkuva rienaus alkaa näin monen vuoden jälkeen käydä jo rahdun kyllästyttäväksi, etenkin kun kyseinen yrjö hoveineen väistyy pian vallasta.

The Last Sucker kuulostaa alusta loppuun saakka itseltään Ministrylta, mutta kaiken vyörytyksen keskellä se tärkein – eli suunta – tuntuu unohtuvan kerran jos toisenkin. Keskittyminen oman levy-yhtiön johtamiseen taitaa olla viisas veto, sillä aika tuntuu saaneen Jourgensenin viimeinkin kiinni.