Julkaistu: 27.10.2007
Arvostelija: Mika Roth
13th Planet Records
Kaikki loppuu aikanaan ja niinpä myös 80-luvun alkuhämäristä saakka industrial mättöään työstänyt Ministry on pian historiaa. The Last Sucker jää näillä näkymin yhtyeen viimeiseksi albumiksi, joka on kasattu uudesta materiaalista, mikäli Al Jourgensenin puheisiin on luottaminen. Tältä pohjalta odotukset Ministryn uran päätöstä kohtaan ovat luonnollisesti melkoiset, sillä bändi on viime vuosina ollut terävässä vedossa.
Vuonna 2004 ilmestynyt Houses Of The Mole ja kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Rio Grande Blood käänsivät Ministryn soundia reilusti kohti kitaravetoisempaa junttametallia, kun taas aiemmin tänä vuonna julkaistu remix-albumi Rio Grande Dub antoi vastaavasti enemmän tilaa koneille. The Last Sucker sijoittuu tyylillisesti pitkälti näiden kahden maailman väliin, teemallisten aiheiden liikkuessa tutuilla urilla. Vankat kitarariffit ovat siis tälläkin kertaa komennossa ja George W. Bush hallintoineen saa tuta Jourgensenin terävän kielen.
Kaikki on näin päällisin puolin kunnossa, joten miksi albumi saa ”vain” kolme tähteä?
No, ensinnäkin itse kappaleet eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Kaksitoista raitaa kestävä keskitys on kyllä raskasta rutistelua, mutta nyt ryöpytyksestä puuttuvat ne selkeimmät kohokohdat. Kiekolta ei löydy ainuttakaan Burning Inside – LiesLiesLies – Thieves –luokan kappaletta, puhumattakaan mistään Jesus Built My Hot Rodin kaltaisesta päänräjäyttäjästä. Toisekseen Bushin jatkuva rienaus alkaa näin monen vuoden jälkeen käydä jo rahdun kyllästyttäväksi, etenkin kun kyseinen yrjö hoveineen väistyy pian vallasta.
The Last Sucker kuulostaa alusta loppuun saakka itseltään Ministrylta, mutta kaiken vyörytyksen keskellä se tärkein – eli suunta – tuntuu unohtuvan kerran jos toisenkin. Keskittyminen oman levy-yhtiön johtamiseen taitaa olla viisas veto, sillä aika tuntuu saaneen Jourgensenin viimeinkin kiinni.
Ministry on Chicagossa vuonna 1981 syntynyt yhdysvaltalainen industrial metallin legenda, jonka vaikutusta genreen ei voi liikaa alleviivata. Bändin ura alkoi synapopin parista, mutta jo parin pitkäsoiton sekä levy-yhtiön vaihdoksen jälkeen Al Jourgensen oli saanut asiat mieleiselleen mallille.
80-luvun lopulla Ministry julkaisi peräkkäisinä vuosina kaksi uraa uurtavaa pitkäsoittoa - The Land of Rape and Honey (1988) ja The Mind is a Terrible Thing to Taste (1989), sekä jälkimmäisen kiertueelta tallennetun In Case You Didn't Feel Like Showing Up live ep:n.
Vuonna 1992 Ministry julkaisi viidennen studioalbuminsa ΚΕΦΑΛΗΞΘ / Psalm 69: The Way to Succeed and the Way to Suck Eggs, joka nosti bändin lopullisesti megaluokkaan. Ikävä kyllä menestys toi mukanaan myös megaluokan ongelmat ja 90-luku kuluikin Jourgensenilta huumesotkuissa sekä epätasaisia albumeita harvakseltaan julkaistessa.
Vuonna 2003 ilmestynyt Animositisomina oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja seuraavana kesänä julkaistu Houses of the Molé osui jo maaliinsa. Jourgensen oli jälleen kunnossa ja herran johtama ryhmä on viime vuosina terävöittänyt taas musiikillista linjaustaan sekä poliittista kritiikkiään, joka kohdistuu mm. Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, sekä kyseisen maan presidenttiin. Äärimmilleen tämä hyökkäys meni Rio Grande Blood albumilla, jonka kannessa komeilee öljytynnyriin ristiinnaulittu George W. Bush.
The Last Sucker julistettiin Ministryn viimeiseksi uutta musiikkia sisältäväksi julkaisuksi, minkä jälkeen ryhmä julkaisi vielä lainabiiseistä kasattua materiaalia. Jourgensen pyöritti tämän jälkeen hetken omaa levy-yhtiötä kunnes Ministry aktivoitiin uudelleen vielä kerran. Kitaristi Mike Scaccian kuolema joulukuussa 2012 pisti kuitenkin lopun bändille, joka julkaisi tuon jälkeen vielä viimeiseksi jääneen albuminsa From Beer to Eternity.
Linkki:
thirteenthplanet.com/ministry
(Päivitetty 19.10.2013)
