Aarni: Tohcoth

Epidemie Records

Avantgarde-doommetallia tinkimättömän progressiivisella otteella?

Huh-huh. Avantgarde on aina haastava ja vaarallinen suuntaus, jopa kaikista rohkeimmille musiikin tutkimusmatkailijoille. Tyylin sisimmässä kun asuu levoton sielu, jonka liikkeitä ei voi koskaan ennustaa. Aarni on naamioinut tällä toisella pitkäsoitollaan avantgardensa edelleen lähinnä doommetallin kudoksiin, mutta yhtä kaikki – Tohcoth on kuvattavissa vähintäänkin interstellaariseksi kokemukseksi, jossa anarkistinen Monty Python ja tähtien taakse kurkotteleva Arcturus kohtaavat Black Sabbathin, Pink Floydin sekä kumppanit asianmukaisen värikkäässä mielentilassa.

Tohcoth ei edes yritä jatkaa siitä, mihin Bathos loppuvuodesta 2004 jäi, vaan kääntää usein selkänsä edeltäjälleen etsiessään aktiivisesti omia totuuksiaan. Tohcoth toimiikin monesti tuoreena näkökulmana niihin samoihin asioihin joita debyytillä jo käsiteltiin, mutta jotka näyttäytyvät nyt virkistävän erilaisessa valossa. Tämä on musiikkia avoimille mielille, jostain progen, doomin ja tähtien tuolta puolen. Doom on tyylillisenä tekijänä silti edelleen määräävä, mutta sinne tänne sijoitetut välisoittomaiset suvannot ja – jopa Aarnin mittapuulla – yllättävät käännökset huolehtivat siitä, että albumi pitää kuulijansa alati otteessaan. Okkultismi, mielen nyrjähtyneisyys, galaktiset sci-fi väläykset, sekä toisinaan iloisesti sinne tänne laukkaavat melodiakulut – keveys, vakavuus, koomisuus, metallisuus ja värikkyys. Nämä ainekset synnyttävät yhdentoista raidan aikana oman universuminsa, jossa Tohcoth edustaa Master Warjomaan arkea. Ja tuo työ on kieltämättä kannattanut, sillä progehtava doom ei ole kuulostanut kaiketi näin hyvälle sitten mestarin edellisen albumin.

Aarni jatkaa siis kamppailuaan normistumisen harmaannuttavia voimia vastaan, eikä Tohcoth löydä tietään varmasti kovinkaan monen perinteisen doomdiggarin hyllyyn, mutta albumilla on vastaavasti hyvä mahdollisuus tavoittaa tyystin uusia kuulijakuntia. Ajat ovat muuttumassa - ne ovat kaiketi aina muuttumassa – ja Aarni on doomin puolella tuon muutoksen myrskyn silmässä. Bathosin tavoin myös Tohcoth menee parissa kohdin jo ehkä vähän liiankin pitkälle, mutta toisaalta eihän niitä rajoja voi löytää, ellei niitä silloin tällöin ylitä.