Julkaistu: 22.12.2007
Arvostelija: Tomas Ojapelto
Sakara
Siitä on reilu neljä ja puoli vuotta kun Mokoma julkaisi menestyksekkään ja uran nousukiitoon johdattaneen levynsä Kurimus. Sen jälkeen bändi on esiintynyt suurille yleisömassoille ja on eittämättä yksi suosituimmista metalliartisteista kotimaan kamaralla. Vuoden 2007 lopulla faneja hemmotellaan jälleen uudella julkaisulla. Laiskuudesta ei voi bändiä syyttää sillä kaksi levyä mahtuu tuoreimman ja Kurimuksen väliinkin. Hätäisimmät saattaisivat epäillä moisen runsaudenpulan aiheuttavan puutumista, mutta maksava yleisö on äänestänyt kukkarollaan. Mikä on se elementti joka saa tämänkin levyn häviämään kauppojen hyllyiltä?
Yksi tekijä on varmasti uskollinen fanipohja. Tiedän jo parikin henkilöä jotka ostivat platan kuulematta biisiäkään. Mokoma on päässyt siihen ihailtavaan asemaan, jossa jokunen fani tekee ostopäätöksen jo siinä vaiheessa kun kuulee uuden levyn ilmestyvän. Itse en kuulunut edellä mainittuun joukkoon, sillä vain Kurimus löytyy hyllystä. Olen kaksi edellistä levyä kuunnellut kerran jos toisenkin läpi, mutten nähnyt syytä niiden ostamiseen. Yksittäiset biisit ovat miellyttäneet, mutta kokonaisuudet jääneet mielessäni vaisuiksi, hieman saman asian toistamiseksi. Luihin Ja Ytimiin vaikuttaisi noin 15:sta soittokerran jälkeen olevan sellainen levy, että sen ostaminen olisi ollut hyvinkin todennäköistä ellen promoa olisi saanut.
Kaikki musiikkimediat ovat jo varmasti ehtineet käydä läpi kerran jos toisenkin levyn black metal -vaikutteet. Mokoma ei kuitenkaan ole tehnyt kyseisen tyylisuunnan albumia ja juuri siksi tämäkin kiekko tulee myymään mukavasti. Vaikutteet on sulautettu siihen konseptiin jonka ansiosta bändi on niin suosittu kuin se on. Mokoma kuulostaa yhä Mokomalta, eikä liene syytä tämän kummemmin asiaa vatvoa. Se että oikeuttaako se sitten lähemmäksi viittä vai yhtä tähteä jää jokaisen päätettäväksi. Oma kantani on että Luihin Ja Ytimiin sisältää 12 tasavahvaa raitaa, joissa ei ole yhtään liikaa eikä yhtään liian vähän. Uudet tuulet tekevät tarvittavaa eroa aiempaan ja siksi mielenkiinto pysyy yllä. Vuoden yksi odotetuimmista kotimaisista julkaisuista metallin saralla täyttänee useimpien toiveet ja löytää tiensä lahjapaketteihin joulukuusen alle.
Oman Sakara Records -yhtiönsä ensijulkaisulla, Kurimuksella (2003), Mokoma löi itsensä läpi ja tuli kruunatuksi suomenkielisen thrashin suurruhtinaaksi. Kurimuksen jälkeen ilmaisuaan jatkuvasti monipuolistanut keikkakone ja suomimetallin suurnimi on myynyt viimeisimmillä pitkäsoitollaan kultaa.
Marko Annala - laulu
Tuomo Saikkonen - kitara
Kuisma Aalto - kitara
Santtu Hämäläinen - basso
Janne Hyrkäs - rummut
Linkki:
mokoma.com
(Päivitetty 7.11.2013)
Kommenttien keskiarvo:
Ja aivan erinomainen levy. Sen syvällisemmin analysoimatta näitä huippubiisejä voi vain alkaa listaamaan: Luo nahka luo sisus, Sinä riität, Sarvipää, Marras, Nujerra ihminen, Ammu hautaa vaikene..
Itse tutustuin tähän vasta häpeällisen myöhään, kun lainasin lätyn maaliskuussa kaverilta. Olisi satavarmasti levyhyllyssä jos olisi sitä kuuluisaa rahaa vähän enemmän, mutta popittelen korvanappien kautta.