brightboy: In the Shadows of Trance Formers

Helsinki Music Company

Sinnikkäästi pienellä alkukirjaimella nimensä kirjoittava brightboy herätti kohtuullista huomiota jo viime vuonna julkaistua ensilevyään Love for the Streets. Kahden ensimmäisen demon ja viimeistään kahden singlen (1989 ja Vanity Fair) saama hehkutus nostivat yhtyeen musiikista kiinnostuneiden tietoisuuteen ennen kuin kukaan oli oikeastaan edes kuullut bändin musiikkia. Hype teki ainakin allekirjoittaneelle tehtävänsä -- tyrmäsin yhtyeen ennen kuin kuulin ensimmäistäkään tahtia.

Mielipide muuttui nähtyäni brightboyn keikalla Lutakko liekeissä -festivaaleilla loppukesästä 2006. Yhtyettä olisi kieltämättä helppo karsastaa. Neljä hyvin pukeutunutta kaunista miestä soittaa reipasta, kulkevaa ja juuri hiukan liian siloista rokkia. Keikan jälkeen mietteet olivat toisenlaiset. Energinen meininki vakuutti täysillä. Kesäkuunteluun ehtinyt debyytti jäi kuitenkin kuulematta, mutta nyt julkaistusta kakkoslevystä on hyvä aloittaa (tai jatkaa jos on jo aloittanut). In the Shadows of Trance Formers on vieläpä oikein mainio levy.

Ensikuulemalla levyllä tuntuu olevan liikaa kaikkea: vauhtia, melodiaa, soittoa... Tarkempi tutustuminen paljastaa, että vaikka tietty värikylläisyys kiekolta paistaakin, sillä on juonensa. Yhteentoista biisiin mahtuu useampi hyvä kertosäe. Ja mikä parasta, levy tuntuu kokonaiselta paketilta. brightboyn musiikki on kirkasta ja suorastaan pursuaa melodiaa. Melankolisimmillaankin siinä on jotain vietävän toiveikasta. Esimerkiksi päätöskappale Turn This Love Around ei ole niitä kaikkein hilpeimpiä (ei tosin surkeimpiakaan) viisuja, mutta huokuu samanlaista suloisen melankolista tunnelmaa kuin Lemonator aika ajoin.

Sävyjä Trance Formersilta löytyy kiitettävästi. Kiivaammista numeroista nostattavimmaksi nousee kaihoisa Let Me Dream, jonka kertosäe syöksyy yllättäen aivan vastustamattomasti hienoon kuusikymmenlukuiseen melodiaan. Jokin muu orkesteri olisi voinut rustata aineksista pari kolmekin biisiä. Huuliharpulla alkava rock A Boy´s Night Out jatkaa loistavien kertosäkeiden sarjaa. New Loven valttina on tunnelmallinen, Jamaikan suuntaan kurkottava välike -- ja jälleen kerran hieno kertsi. Nopeiden kappaleiden ja hi-hatien vastapainoksi jaksetaan välillä hidastella. Ehkä hillitympää ilmaisua olisi voinut olla enemmänkin. Kovin pahaa sanottavaa albumista ei ole. brightboyn tanssittava pop voi olla jossain määrin puleerattua, mutta musiikillista nenää tarvitaan aina. Yhtye kuitenkin tekee lauluja, ja osoittaa tässä toimessa olevansa kvartetti paikallaan.