Twilight Guardians: Ghost Reborn

Spinefarm Records

Kotimainen Twilight Guardians on saavuttanut neljännen pitkäsoiton kunnioitettavan virstanpylvään, kun ryhmä julkaisee jo kolmannen albuminsa reilun kolmen vuoden sisään. Alkuun puhdasveristä poweria takonut yhtye lähti jo edellisellä Sintrade kiekolla irroittautumaan lohikäärmeen tappajaisista ja kehitys jatkuu johdonmukaisesti myös uusimmalla tuotoksella.

Muutosten ajat ovat toden totta koittaneet, sillä kun Glasschains kajahti kaiuttimista ulos, luulin laittaneeni tyystin väärän kiekon soittimeen. Vokalisti Vesa Virtasen kehitys on ollut puolentoista vuoden aikana huimaa, eivätkä koskettimetkaan ole aiemmin soineet näin diomaisen ja purplemaisen herkullisesti. Eikä avausraita muodostu suinkaan minkäänlaiseksi poikkeukseksi, sillä salolaiset tuntuvat pitävän tätä nykyä kovassa kunniassa niin 70-luvun suuria mestareita, kuin kotoista Tarot –orkesteriakin.

Rainbow´s Goldin synakoukut muistuttavat melodisen metallin kultaisesta 80-luvusta ja reippaasti eteenpäin rynnivä Bring It On erottuu myös selkeästi edukseen, mutta silti kiekon vahvimmat numerot löytyvät vasta sen jälkimmäiseltä puoliskolta. Melkeinpä mahtipontiseksi äityvässä This Blood fiilistelyssä palikat tippuvat viimein juuri optimaalisessa järjestyksessä paikoilleen, eri osasten tukiessa toisiaan saumattomasti. Rytmiryhmän vankka työ, Carl-Johan Gustafssonin tekninen, mutta terävä kitarointi, Virtasen laulu, sekä Jari Pailamon tyylikkäät koskettimet nostavat kokonaisuuden nyt reilusti osiensa yläpuolelle, eikä seuraavana kuultava Fallen Lamb jää tuumaakaan tätä heikommaksi.

Twilight Guardians tuntuu olevan neljännellä albumillaan vahvassa käymistilassa, uuden tyylin ja ilmaisun puskiessa vanhoja power-jäänteitä pois tieltään. Tuloksena on muutama ehyt ja vakuuttavan vahva kappale, sekä vastaavasti koko joukko hajanaisia raitoja, joista ei tahdo saada oikein otetta. Ideoita löytyy kyllä joka biisistä, mutta läheskään kaikkia niistä ei osata hyöyntää vielä riittävästi. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä ryhmä tuntuu nyt keksineen itsensä täysin uudelleen, eikä muutos tunnu olevan ainakaan pahasta.