Julkaistu: 11.09.2007
Arvostelija: Mika Roth
13th Planet Records
Ennen kuin Ministryn ura levyttävänä kokoonpanona on tyystin ohitse, puristaa Al Jourgensen vielä kaiken mahdollisen irti viime kesäisestä Rio Grande Blood albumista. Jo sellaisenaan erinomainen kiekko on päätynyt nyt uusintakäsittelyyn, ja kuten jo nimikin kertoo, versiot ovat tällä kertaa rytmikeskeisempiä. Kannessa aiemmin öljytynnyrin kanteen ristiinnaulattu George W. Bushkin on saanut rastat päähänsä sekä levarit eteensä, mutta remiksauksista vastaavat sentään Jourgensenin itsensä lisäksi Clayton Worbeck ja John Bechdel.
Kansi on tavallaan harhaanjohtava, sillä vaikka soitosta on karsittu pois iso osa kitaravallituksista ja tilalle on pistetty juurevaa pomputtelua, ollaan tässä vielä kaukana rennoista rantabileistä. Musiikin sydänveri on edelleen terävässä industrialmetallissa, jota tuodaan nyt esille vain rahdun toisenlaisin keinoin. Alkuperäisen albumin tavoin biisikatraasta erottuvat edukseen nimibiisi Rio Grande Blood, riemastuttavan rento Señor Peligro, eksoottinen Palestina, sekä Lieslieslies, josta löytyy vieläpä oikein kaksi tasavahvaa versiota. Yellow Caken tapauksessa uusintaversio jopa hakkaa alkuperäisen näkemyksen kuusi-nolla.
Rio Grande Blood yllätti loppukeväästä 2006 pistävällä terällä, erinomaisella kappalemateriaalilla, sekä suorastaan hengästyttävällä raivolla, joka ei jättänyt varmasti ketään kylmäksi. Dub Ya muuntaa ja jalostaa tuota raakaa energiaa uusiin ilmenemismuotoihin, jotka laventavat materiaalin mahdollisuuksia suorastaan yllättäviin suuntiin. Rio Grande Dub Ya saattaakin tipahtaa vanhojen fanien lisäksi, myös jokusen uuden Ministry-käännynnäisen ostoskoriin.
Ministry on Chicagossa vuonna 1981 syntynyt yhdysvaltalainen industrial metallin legenda, jonka vaikutusta genreen ei voi liikaa alleviivata. Bändin ura alkoi synapopin parista, mutta jo parin pitkäsoiton sekä levy-yhtiön vaihdoksen jälkeen Al Jourgensen oli saanut asiat mieleiselleen mallille.
80-luvun lopulla Ministry julkaisi peräkkäisinä vuosina kaksi uraa uurtavaa pitkäsoittoa - The Land of Rape and Honey (1988) ja The Mind is a Terrible Thing to Taste (1989), sekä jälkimmäisen kiertueelta tallennetun In Case You Didn't Feel Like Showing Up live ep:n.
Vuonna 1992 Ministry julkaisi viidennen studioalbuminsa ΚΕΦΑΛΗΞΘ / Psalm 69: The Way to Succeed and the Way to Suck Eggs, joka nosti bändin lopullisesti megaluokkaan. Ikävä kyllä menestys toi mukanaan myös megaluokan ongelmat ja 90-luku kuluikin Jourgensenilta huumesotkuissa sekä epätasaisia albumeita harvakseltaan julkaistessa.
Vuonna 2003 ilmestynyt Animositisomina oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja seuraavana kesänä julkaistu Houses of the Molé osui jo maaliinsa. Jourgensen oli jälleen kunnossa ja herran johtama ryhmä on viime vuosina terävöittänyt taas musiikillista linjaustaan sekä poliittista kritiikkiään, joka kohdistuu mm. Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, sekä kyseisen maan presidenttiin. Äärimmilleen tämä hyökkäys meni Rio Grande Blood albumilla, jonka kannessa komeilee öljytynnyriin ristiinnaulittu George W. Bush.
The Last Sucker julistettiin Ministryn viimeiseksi uutta musiikkia sisältäväksi julkaisuksi, minkä jälkeen ryhmä julkaisi vielä lainabiiseistä kasattua materiaalia. Jourgensen pyöritti tämän jälkeen hetken omaa levy-yhtiötä kunnes Ministry aktivoitiin uudelleen vielä kerran. Kitaristi Mike Scaccian kuolema joulukuussa 2012 pisti kuitenkin lopun bändille, joka julkaisi tuon jälkeen vielä viimeiseksi jääneen albuminsa From Beer to Eternity.
Linkki:
thirteenthplanet.com/ministry
(Päivitetty 19.10.2013)
