Roadrunner Records

Tuntuu aivan uskomattomalta sanoa tätä ääneen, mutta minkäs teet – Machine Head on saanut valmiiksi uransa kovimman albumin. Parin vuoden takainen Through The Ashes of Empires antoi jo viitteitä uudesta noususta, mutta tuskinpa kukaan olisi arvannut kuinka jyrkän ylämäen alusta siinä lopulta olikaan kyse.

Kuten kolmetoista vuotta sitten ilmestynyt debyyttialbumi Burn My Eyes aikoinaan, myös The Blackening on modernin thrashin merkkipaalu syntymästään lähtien. Näin rullaavaa, vihaista, massiivista, monipuolista ja tinkimätöntä thrashia syntyykin äärimmäisen harvoin, ja vaikka biisien kestot venyvät jopa yli kymmenen minuutin, pysyy yhtyeen ote jatkuvasti raudanlujana. Majesteetillisen kokoinen aloitusraita Clenching the Fists of Dissent viskoo ilmoille myrkyllisen keitoksen ykkösluokan riffejä, bändin tavaramerkiksi muuttunutta vihaista vokalisointia sekä tuhottoman oivaltavia koukkuja, jotka uppoavat aivan kuin huomaamatta kuuntelukertojen myötä. The Blackeningin todellinen voima paljastuukin kaikessa loistossaan vasta muutaman pyörityksen jälkeen, eikä lätty tämän jälkeen tunnu irtautuvan enää lainkaan soittimesta.

Machine Head on halki uransa muuttanut tyyliään albumilta toiselle, eikä The Blackening muodostu poikkeukseksi. Vaikka viitteet entiseen ovat vahvoja, seisoo albumi tukevasti omin voimin ja tässä päivässä. Retkueen nokkamies Robb Flynn tuntuu vain vahvistuvan vuosien saatossa, niin kitaristina kuin laulajana. Edellisellä albumilla ryhmään liittynyt Phil Demmel tuntuukin keksineen Flynnin kanssa yhteisen salaisen kielen, minkä ansiosta kappaleet saavat sen viimeisen silauksen. Uuden taisteluparin ensimmäinen täysipainoinen albumi nouseekin saavutukseksi, jota on enää tänä vuonna vaikea ylittää.