Julkaistu: 22.04.2007
Arvostelija: Mikko Lamberg
Bianca-Pop Music
Tämän (ei kovin omaperäisesti nimetyn) kokoelman ideana on esitellä 17 suomalaista asiansa osaavaa indie-kamaa veivaavaa bändiä. Homman nimi on siis suoraviivaisessa ja asenteellisessa kitararockissa, jonka luulisi olevan erityisesti raitapaitojen mieleen, vaikka mukana on pari ei aivan niin helposti määriteltävää poikkeustakin.
Kokoelman aloittaa hienosti Kevinin Witching Hour, erinomainen poprock-biisi, kaikin puolin sympaattiselta yhtyeeltä ja taso pysyy jatkossa hyvin tasaisena: pientä notkahdusta seuraa aina isompi harppaus ylöspäin. Heikompaa puolta edustaa esimerkiksi Ronnie Starr ehkä turhan mielikuvituksettomine toteutuksineen. Selkeästi parempaan taas mennään jo The Patsy Walkersien Thee Ultra Bimboosin mieleen tuovassa tyylikkäässä kaahauksessa (kyseessä on myös valitettavasti ainoa kokonaan naisista koostuva kokoonpano levyllä).
Parhaiten iskevät kumminkin muusta materiaalista selkeästi erottuva Ultranoirin angstinen kasarisyntikkakipale, The Scaramangasin ja Elisabeth Undergroundin eteeriset leijailut sekä ehkä levyn suurimpana helmenä Soulstabin The Uuh Aah Dialog, joka osoittaa, että bändin nimi ei ole tuulesta temmattu. Rokkaava iskevyys ja soulin sielu yhdistettynä aivan käsittämättömän mieleen jäävään melodiaan tekee Shake Your Stuff -ep:ltä nostetusta raidasta yhden albumin upeimmista ja vieläpä aika helposti.
Kattaus toimii erittäin hyvin. On vaikeaa puhua heikoista vedoista, kun tarjonta ulottuu keskinkertaisuudesta loistavaan, mutta pakko se on silti moittia. Heikompaa puolta edustavat ikävästi juuri suomenkielisiä laulelmia esittävät yhtyeet, joita levyllä on mukana vain viisi. Sara & Susirajan Veli viileä (parempiakin kipaleita bändiltä olisi kyllä ollut tarjolla) ja Fillipin aluksi ärsyttävä, mutta lopulta aika muhevan mahtipontiselta kuulostava Rooma onnistuvat parhaiten. Ratas ei jätä mieleen oikein mitään kuvaa. Kerho tekee ihan pirteää rokkia, mutta ei tuota sen kummempia värinöitä, ja useammankin albumin ulos pukanneen Luomakunnan Ilman ystävää aiheuttaa tunteen väkinäisestä yrittämisestä - huono päätös kiekolle.
Kokoelma on pienistä miinuksista huolimatta tyylikäs yhteenveto suomalaisesta musiikkiosaamisesta. Bändien keskimääräinen taso on korkea ja olisi suotavaa, että suurempikin yleisö oppisi arvostamaan näin valmiilta ja taidokkailta kuulostavien yhtyeiden tuotoksia enemmän. Ehkä tämä kokoelma korjaa edes jotain tästä virheestä. Jos ei, ainakin se on upea lisä hyvää musiikkia arvostavan henkilön hyllyyn.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
